Hetkien lumo viettää tänään suurta juhlapäivää, aloitin blogini tasan vuosi sitten. Olin pitkään asiaa silloin pohtinut, mutten jotenkin vaan rohjennut aloittaa. Yleensä en pohdi asioita yhtään niin pitkään ennen kuin toimin, mutta tässä asiassa olin oikein kunnon jahkailija. Nyt kun mietin kulunutta vuotta ja katsoin vanhoja postauksia läpi, olen onnellinen että lopetin jahkailun.
Ajatus blogista heräsi jo ties milloin, mutta vahvistui ajan kanssa. Otin kuvia, mutten laittanut niitä mihinkään - en perinteiseen kansioon tai muuten esille. Tahdoin saada ihanista hetkistä enemmän irti. Ankeutta, julmuutta, rumuutta, ahdistusta tulee joka tuutista ja ne helposti jättävät kauniit ja hyvät asiat varjoonsa. Miksei pysähtyisi uudelleen kauniiden, iloisten, rakkaiden ja arkistenkin hetkien ääreen? Koululainenkin minulle kerran tokaisi että miksi otat kuvia, kun et laita niitä mihinkään? Aloitinpa sitten blogin ja sen myötä olen pysähtynyt enemmän hetkiin, en vieläkään riittävästi, mutta useammin kun aiemmin!
Aina löytyy hyvä syy herkutella, mutta vuosipäivä ehdottomasti vaatii kakkua, mutta nyt kävikin toisin. Ehkä kuvaten blogin aloittamisen vaikeutta ja rohkeutta uskaltauduin leipomaan ensi kertaa bebe-leivoksia. Ohje löytyi ihan muuta ohjetta miettiessäni Kakkukatrin blogista ja hetken pohdin uskallanko lähteä näitä kokeilemaan. Bebet ovat suuri rakkauteni, Fazerin mansikkabebet siis. Maistamani muut bebet eivät vain ole yltäneet lainkaan samalle tasolle. Lähteäkö nyt itse sitten yrittämään, jos ei monet leipomotkaan ole onnistuneet? Noh, jospa sitruunainen bebe, sehän on aivan eri juttu :). Tuunailin ohjetta sen verran, että laitoin täytteeseen kolmen sitruunan kuoret kahden sijaan. Lisäksi on hyvä huomioida, että kuorrutteeseen tarvitsi sitruunamehua reilusti ohjetta enemmän.
Nämä ovat valitettavasti hyviä, siis ihan todella hyviä! Valitettavaa siksi, että näitä täytynee leipoa uudestaan monet kerrat ja ovathan nämä aika näperrystä. Ilman mutkia matkassa ei onnistuttu tälläkään kertaa, elintarvikeväriä ei muuton jäljiltä ollutkaan, kaupasta ei sitten löytynytkään eikä apteekistakaan ja pidemmälle kauppaan ei olisi ollut aikaa lähteä. Onneksi naapuri pelasti jälleen, onnea on leipovainen kaveri samassa kylässä, suuri kiitos vielä sinne!!
Hurjasti kiitoksia kaikille lukijoille ja tervetuloa edelleen :). Hetkiä ja höpötyksiä teille tarjoan jatkossakin, toivottavasti viihdytte mukana myös seuraavan vuoden!!
