Kajakilla

Vielä viikonlopulta tunnelmia ja hei, pääsin merelle! Viime viikon alussa kaipasin merta ja pääsinkin rantaa pidemälle, ihan keskelle merta ja kaislikkoa :). Ihanan mökkipyrähdyksen loppuhuipentuma oli melontaretki siskon kanssa kajakeilla. Vakaalla merikajakilla on mahtava mennä, vauhdin huumaa siinä ei saa, mutta pääsee erityisen lähelle merta. Ihan toisenlainen elämys kun veneellä. Aurinko pysyi pilvien takana piilossa edelleen, mutta kaunista oli silti. Rauhallista, vaikka kylläpä kaislikossa suhisi ja kuhisi kaikenlaista elämää. 

Kalastajan vene näytti ihanan idylliseltä laiturissa lähes tyynessä meressä kelluen.

Kallioinen saari näytti houkuttelevalta retkikohteelta, jonne toivon pääseväni toiste jalkautumaan hyvien retkieväiden kera. Nuo sileät kalliot vetävät minua puoleensa, niillä on niin mukava istuskella ja ihmetellä elämänmenoa (ja syödä niitä eväitä :D).

Katsokaahan nyt miten ihana saunamökki! Piskuisessa kivikkoisessa saaressa vain kivenheiton päässä isommasta saaresta on tämmöinen liikuttava mökkipahanen. Jotenkin ihana ajatus soutaa muutama kymmenen metriä saunomaan tänne, vaikka vähän viitseliäisyyttä vaatiikin. Paljon kaunista löytyi pienen merilenkin varrrelta. 

Nautin tällä mökillä olosta aina todella paljon ja olen erityisen kiitollinen, että rakas isäntäväki ottaa meidät vieraakseen niin usein. Kiitos!

Lupiinit

Nämä usein kirotut ja kiusalliset kukat, jotka leviävät vieden tilaa muilta kasveilta. Silti joka vuosi ihastelen näitä, ainakin tienvarsilla ja pellon laidoilla sekä muissa paikoissa, joissa eivät ole harmiksi. Tänä vuonna ovat erityisen aikaisessa nämäkin kaunistukset. Sillä kaunistuksia nämä minusta kuitenkin ovat

ja ihailtavan sinnikkäitä.

Kauniit, värikkäät kukat, jotka poikkeavat muista niittykasveista, myös lehtien sekä terälehtien muodolla. Erilaisia, viehättäviä, jotka raivaavat itselleen tilaa kasvaa.

Sunnuntaiterveiset mökiltä, pilvisen päivän höttöisiä ajatuksia ei tällä erää sen enempää. Nyt ulos ihmettelemään lintujen sirkutusta ja huumavia kukintojen tuoksuja. Josko sitä pääsisi melomaankin tänään!

Simpukkalamppu

Katselin olohuonetta uudella silmällä, kun teemme pientä seinäprojektia siellä. Muistin tämän lampun, joka on tuunausprojektini parin vuoden takaa. Kreetan satamasta ostettu herkkä tuulikello, joka ei sopeudu Suomen ulko-olosuhteisiin pääsi meidän olohuoneeseemme lampuksi. Samankaltaisia lamppuja myydään monessakin kaupassa, mutta tällä lampulla on ihan oma tunnearvonsa.

Muistan kuinka hiostavan kuuma oli sinä päivänä ja miten lapsia väsytti ja kiukutti. Mies patisti minut palaamaan sataman kauppaan ostamaan tämän ihanuuden, kun huomasi kuinka sitä haikailin. Pienessä kaupassa ei käynytkään kortti, joten minä sitten juoksemaan mieheltä käteistä pikaruokakiskalta, johon olivat lasten kanssa menneet tankkaamaan pita gyroksia ja limua.

Nyt olen onnellinen, että juoksentelin Hanian katuja ristiin rastiin tämän tuulikellon perässä. Tuunauskin oli yllättävän helppoa. Minulla kun ei riitä hermot mihinkään kovin pitkäjänteisiin projekteihin. Tarvitsin vain irrallisen kattovalaisimen ripustusjohdon sekä energiasäästölampun. Tuulikellon ripustusnauhat riittivät hyvin kiinnitykseen ja peittämään valkoista johtoa. Miehen apua tarvitsin toki tasapainottamaan lampun (lähes) suoraan. Lopputulos on juuri sopivasti itsetehdyn näköinen :).

Hennot kuoret helisevät sisälläkin kovalla tuulella ikkunoiden ollessa auki ja aidot simpukankuoret tummenevat paikoittain ajan kanssa. Oma ainutlaatuinen lamppu, joka näyttää kauniilta ilman valoakin.

Valoisaa viikonloppua kaikille! Minä onnellinen pääsen karkaamaan pikavisiitille mökille, stay tuned - kuvia tulossa!

Hyvää huomenta!

On toki vasta ilta, mutta varmistelen hyvää aamua tekemällä illalla smoothien valmiiksi. Ehkei herkullisinkaan smoothie kaikkia aamunkiukkuja pelasta, mutta pehmentää ainakin suurimpia särmiä. Huomenna on aikainen aamu koko porukalla ja kaikki tuntuvat olevan vähän väsähtäneitä, joten nopea ja maistuva aamujuoma tulee tarpeeseen.

Ihana aurinkoinen kevät parhaimmillaan ja kohta jo kesäkuu. Nautiskellaan näistä herkistä ja raikkaista aamuista. Lempeitä ja pehmeitä aamun hetkiä <3.

Meren kaipuu

Olisinpa tuolla, lautalla keskellä merta. Tuo ihana valo, joka siivilöityy pilvien lävitse ja kauniin haalea väritys koko maisemassa. Olisinpa matkalla huolettomana ja mieli rauhaisena. Mahdoton meren kaipuu, jonka ehkä herätti maaanantai-väsähdys. Kaipuu sinne, kun se on niin kaukana arjesta. Pakomatkalle pääsee maanantai-iltana vain kuvien avulla. Livenä ehkä sitten viikonloppuna, ja vaikkei avomerelle asti, niin rantaan ainakin.

Seesteistä viikkoa teille toivottaen! Otetaan iisisti ja muistellaan ihania hetkiä silloin, kun arki runnoo.

Kevätjuhla metsässä

Pienemmän päiväkodin kevätjuhla oli järjestetty upeaan leiripaikkaan metsän siimeksessä. Alkuun nautiskeltiin eväitä ja juhlien lempiherkkua olivat itseoikeutetusti paahdetutut vaahtikset. Pienillä asioilla suurta iloa!

Näissä juhlissa ei tarvinnut istua paikoillaan, vaan sai kiipeillä ja heittää käpytikkaa, etsiä Pate-Pöllöä sekä rakennella luonnon materiaaleista. Saimme nähdä myös huikean räppiesityksen ja wau miten mahtavasti lapsilauma veti täysillä pitkän setin. Ei muuten pikkaisen kostunut silmäkulma, vaan ihan kunnolla itkin. Upea jengi näillä on ollut!

Onnea on tällainen metsäpaikka päiväkodin lähistöllä ja aikuiset, jotka tuovat lapset tänne viikoittain.

Lopulta myös niitä haikeita hetkiä, kun ihanat aikuiset vaihtuvat syksyllä uusiin. Kuinka osaisin sanoiksi pukea sitä kiitollisuuden ja arvostuksen määrää, joka on näitä upeita ihmisiä kohtaan. Heidän kanssaan on ollut onni lapsemme kasvaa, taas vuoden vanhemmaksi.

Hatunnosto kaikille apunamme kasvattaville, päivähoidossa ja kouluissa. Erityisrutistus, pokkaus ja niiaus teille rakkaille <3.

Saippuakauppias

Tähän päivään kaipasin suloisuutta, jotain herttaista ja kaunista. Arjen harmaita ajatuksia pyrin siirtämään usein puuhailun kautta toisaalle. Käsillä tekeminen on kyllä terapeuttista! Ensin leivoin raparperinpiirakan ja iltapuhteiksi ryhdyin pakkaamaan tekemiäni saippuoita. Onhan taas se aika vuodesta, kun lahjoja saa jakaa. 

Saippuiden valmistus on todella helppoa valmiin saippuamassan avulla. Sinelli ainakin myy massaa, jonka hinta on noin 16€. Sulatan massan vesihauteessa vanhassa kattilassa ja lisään tilpehöörit lopuksi. Siten kaato esim. pestyyn, kuivaan maitopurkkiin ja jäähtymään. Lempparini on sitrussaippua, näissä on sitruunan ja limen kuorta, mehua sekä greipin tuoksuista aromaattista öljyä.

Kauppiaaksi ei ehkä tällä tekotavalla kannata ryhtyä, mutta suloisia lahjoja näistä tulee kyllä!

 Kukkaisen kauniita, höttöisen suloisia ajatuksia lähettelen teidänkin arkeenne. Sweet dreams!

Skärgården

Pitkään odotettu viikonloppu saaristossa miehen kanssa kahden alkoi ihanan aurinkoisena. Viimeisellä lauttamatkalla oli upea vaalea valo, tuntui kuin meri ja taivas olisivat yhtä vaaleaa kangasta. Aurinko lämmitti vielä, nautimme rauhoittavasta maisemasta ja meren tyrskyistä.

Mitkä ihanat maisemat meitä odottikaan! Huomasin kotona ottaneeni aivan liian vähän kuvia satumaisen kauniista kallioisesta maisemasta. Upeita hetkiä sain kuitenkin tallennettua, joista välittyy saariston karu kauneus,  luontomme ainutlaatuisuus sekä rauha. Näitä on nautinnollista katsella, toivottavasti teistäkin!

Auringon laskiessa perjantaina näytti uimamaisemat  huikeilta, kun aurinko värjäsi männyt keltaisella ja punaisella. Kallioilla ja kivillä oli ihana kulkea - paljain jaloin.

Uimaan (lue: pulahtamaan kiljuen veden kylmyyttä) piti päästä, mutta yllätys olikin suuri, kun portaiden loputtua olikin kivikkoista matalikkoa. Kallioilta löytyi onneksi paikka, josta pääsi helpommin syvään veteen ja pulahtamaan jäätävään veteen. Niin virkistävää se oli, että kävin yli kymmenen kertaa viikonlopun aikana pulahtamassa :). Sitä tunnetta, joka hetki vedestä nousun jälkeen tulee kaipaan jo nyt!

Saunomisen ja pulahtelun lisäksi söimme hyvin. Mies toimi grillimestarina ja paistoi niin nautaa, possua kuin makkaraakin. Lisänä söimme grillivihanneksia ja salaatteja. Muutamia uusia salaattikokeiluja tein, joista tuli heti uusia lemppareita. Yllä klassikko mansikka-aurajuusto salanovapedillä, twistinä kotimaista sitruunarypsiöljyä, joka oli muuten todella hyvä lisä.

Hunajameloni-fetasalaatti oli uusi kokeilu, josta tulee tämän kesän hitti, ainakin meillä. Yksinkertaisuudessaan mahtava, maukas ja raikas. Melonin lisänä on fetaa, minttua, basilikaa sekä mustapippuria. Maistui todella hyvin lihan kaverina, mutta aivan yhtä lailla grillatun paprikan ja kesäkurpitsankin kanssa. Tämän uutuuden haluan esitellä siskolleni, jonka uskon ihastuvan tähän yhtä lailla.

Minulle uusi tuttavuus olivat nämä amerikkalaiset lohkot, joissa on jäävuorisalaatti pääroolissa. Päällä on pekonia, kermaviili-aurajuusto -kastiketta, sitruunamehua ja pippuria. Ihan mainio yhdistelmä ja odotan, että saisi kotimaista jääsalaattia, joista näitä voisi tehdä uudestaan ja eri variaatioina. Harvoin tulee jääsalaattia käytettyä, mutta tässä se toimii todella hyvin ja nämä ovat hauskoja syötäviä.

Jälkiruoat olin päättänyt ostaa valmiina. Leonidakselta poimin mukaan kohvehteja joiden kaveriksi löytyi Citymarketista macaronsseja. Nämä ihanuudet olivat Pirkan pakasteversioita ja vähän epäröin, että ovatko mistään kotoisin.  Turhaan, olivat jokikinen h-e-r-k-u-l-l-i-s-i-a!

Kalamiehen kaveriksi lähdin harmaana lauantai-iltana heittelemään. Veneellä oli mukavaa, vaikka kalaa ei näkynyt, ei kuulunut.  Tärkeintä ei olekaan saalis, vaan kalassa oleminen, kiteytti viisas mieheni <3.

Suolan valkaisemat kivet olivat niin kauniita. Näillä tassutellessa, merta tuoksutellessa oli ihmisen hyvä olla! Luonnon kauneudesta ja rauhasta nauttineena on mukava aloittaa uusi viikko. Näihin hetkiin voi onneksi myös aina palata kuvien avulla. 

Etsitään niitä kaunia hetkiä arjestakin ja nautiskellaan kevään ihmeistä!

Ps. Hetkien lumon löydät myös Instasta #hetkienlumo, tervetuloa seuraamaan!

Raparperikiisseli

Yksi kevään ihanuuksista on raparperi. Ensimmäiset varret ovat yhtäkkisen lämmön myötä kasvaneet jo puskaksi asti. Nyt löytyisi materiaali vaikka mihin herkkuihin! Kiisseli oli ensimmäisenä listalla, lähinnä helppoutensa takia. Lämmin raparperikiisseli ja kermavaahto on klassikko ja sitä teimme iltapalaksi äitienpäivän iltana. 

Minulla on innokas apuri raparperien pilkkomisessa. Pienempi tyttö on jo odottanutkin, että milloin niitä pääsee taas pilkkomaan. Kuulemma raparperihilloa pitäisi myös tehdä :). Hilloa voisi toki tehdä, mutta ainakin raparperikakku tai piirakka on aiemmin listalla. Tykkään kovasti raparperikeikauskakusta jossa on ripaus inkivääriä ja kaverina kermavaahtoa, jossa on myös aavistus inkivääriä. Herkullinen yhdistelmä!

Raparperikiisseli vaatii arvoisensa astian ja tämä ruusukuvioinen komistus oli ainoa oikea valinta. Tämä perintökulho huokuu ihanaa vanhan ajan tunnelmaa, josta raparperikiisselikin minua muistuttaa. Mieheni mummoa en ole koskaan tavannut, mutta tämä kulho on meillä hänestä muistona. Mukava muisto, joka on esillä aina mukavissa ruokahetkissä. Astia on meillä aktiivisessa käytössä, uuniriisipuuron teen esimerkiksi lähes poikkeuksetta tässä kulhossa. 

Toinenkin raparperiesiintymä on pihallamme ja sieltäkin nappasimme muutaman oksan etanoiden harmiksi :). Niistä harmillisista otuksista ei sitten sen enempää...

Ihastellaan vihertämistä nyt kun se on parhaimmillaan! 

Äidin onnea

Tänään on hellitty tätä äitiä! Kesäinen aurinko ja lämpö, herkkuaamiainen, liikuttavat lahjat, pitkä lenkki metsässä ja järvimaisemissa, haleja ja pusuja, maittava brunssi oman äidin kanssa sekä kuohuviini. Onnellinen upeista tyttösistä ja pakahtunut omasta höpsöstä perheestä <3. 

Äärettömän kiitollinen omalle äidille, ihan kaikesta! Huikeaa on myös seurata millainen tiivis ja erityinen suhde hänellä on mimmien kanssa. Upeaa, kun heillä on ihan omat jutut ja viikottain tavatessaan puuhavat yhdessä arkisempiakin asioita.

Kiitos myös macarons, minä <3 teitä!

Kirjanen

Rakastan kovakantisia vihkoja ja ostelen niitä toisinaan ilman, että olisin päättänyt käyttötarkoitustakaan. Varsinkin viivattomat vihot ovat lemppareitani. Jollain tavalla ne puhtaat sivut, joihin on mahdollista luoda mitä vain ilman että viivat rajoittavat, ovat houkuttelevia. Vaikka en erityisesti piirräkään, niin kaikenlainen suunnittelu ja kirjoittelu on mukavampaa puhtaille valkoisille sivuille.

Tämä vihko oli mustakantinen ja musta ei ole lempivärejäni. Jostain syystä vihon kuitenkin ostin ja yhtenä iltana keksin tuunata sen sievemmäksi. Decoupage-tekniikka ajattelin kokeilla ensi kertaa, mutta liimaa ei löytynyt mistään. Ja silloin kun inspiraatio iskee, en voi jäädä odottelemaan, vaan haluan tehdä valmiiksi saman tien. Kaivelin esille kontaktimuovin ja lähdin rohkeasti kokeilemaan servetin päällystämistä. Liimasin alkuun servetin päällikerroksen kirjaseen ja päällystin sen jälkeen kontaktimuovilla. Lisäsin vielä unohtuneet pitsireunan sekä kakkupaperikoristeet, jotka halusin ehdottomasti kirjaseen. Osaan kantta toinen kerros kontaktimuovia ja lopputulos on epätäydellisen täydellinen! Poikkeuksellisesti tälle kirjalle on jo käyttötarkoituskin. Huomenna käännän sivua ja aloitan kirjoittamaan...

" en ole ehkä vielä perillä, mutta olen pidemmällä kuin eilen "

Iltapalalle!

Tunnistatteko otuksen, joka pomppasi tyttöjen iltapalaksi?  Pientä arjen piristystä ja lapset tykkäävät niin kovasti yllätyksistä! Huutelen keittiöstä, ettei nyt saa tulla, niin arvaavat että jotain höpsöä on luvassa :). Tänään ajatus lähti siitä, kun mansikka näytti puolitettuna korvilta. Viiksien kohdalla piti hetki pohtia, mistä tuoreesta ne saisi tuunattua. Omena oli oiva materiaali niille. Sitten vaan lapset pöytään ja syömään.

Leppoisaa iltaa ihmiset ja muistetaan höpsotellä, se on varmasti terveellistä!

Herkkuhetkiä ja kasvomaalauksia

Vappuaatto alkoi ihanasti, kun olimme perjantaina hoitaneet kaupankäynnit ja siivoukset. Kaikki hösääminen oli poissa ja aamusta alkaen oli omanlainen juhlapäivän tunnelma. Ulkoilun jälkeen oli aika keskittyä ruoanlaittoon. Ruoka ja juoma ovat aina tärkeitä juhlatunnelman luojia. Tänä vuonna sain ensi kertaa nauttia värikkään ja herkulllisen vappuisen nuudelileivän!

Nuudelien valmistaminen on monivaiheinen prosessi, jossa paukkuserpenttiini ja tavallinen serpenttiini yhdistyvät täydelliseksi makuelämykseksi. 

Parsat, ah! Pikahollandaise on hävyttömän helppo tehdä ja niin hyvää parsan kaverina. Slurps. Grillissä valmistui naudan ulkofilettä pääruoan, eli parsan lisukkeeksi ja sitten olikin jälkkärin vuoro...

Munkit kuuluvat ehdottomasti vappuun ja niitä odottivat ihan yhtä innolla tytöt, mies kuin minäkin. Tällä kertaa paistoin ne ulkosalla, grillin sivukeittimellä. Se olikin loistava veto, kun oli nätti ilma ja rasvakäryt jäi vät mukavasti ulos. Yllätyksenä tytöille kuorrutin neljä munkkia tomusokerikuorrutuksella ja tietty myös strösseleillä sekä nonparelleilla. Eipä jäänyt aikuisille maistettavaksi näitä herkkuja.

En ole innokas piirtäjä, mutta kasvomaalauksia on hauska tehdä. Olen vasta muutamia kertoja näitä tytöille askarrellut ja uusien siveltien lisäksi himoitsen lisää värejä sekä kaipaan vähän treenausta. Sitä treenausta sitten tulikin eilen oikein urakalla, kun omien lisäksi naapurin lapsetkin toivovat koristusta kasvoihin :). Kaikenlaisia koukeroita ja otuksia tullaan maalailemaan jatkossa aivan varmasti yhä useammin. Todennäköisesti tästä on syntynyt myös uusi vappuperinne!

Aurinkoisen ihanaa vappupäivää kaikille!