Puutarhan uutuuksia ja ajatuksia bloggaamisesta

Tämä blogin pitäminen on minulle harrastus, sellainen jota ei suoriteta tiukkapipoisesti ja jota ei kehtaisi kuitenkaan listata harrastukset kohtaan, kun se ei ole niin aktiivista. Välillä koen, että pitäisi enemmän ja eihän blogin pitäminen ole järkevää, jos ei tuota postauksia monta kertaa viikossa tai lukijoita houkutellen valita kuvia tai aiheita. Olen kuitenkin todennut, että tässä elämänvaiheessa, tässä työssä ja oman elämän tasapainon huomioiden kerran viikossa tai joskus harvemmin on se tahti, joka sopii minulle juuri nyt. Lisäksi haluan kirjoittaa oman fiiliksen mukaan vähän tai enemmän, hömppää tai vähän enemmän hömppää.

Blogiin oli alun alkaen ajatus tuoda kuvat, joita muutenkin otin, jonnekin talteen. Itse asiassa ajatus oli, että elämässä on niin paljon ikävää, rumaa sekä turhauttavaa, että niiden vastapainoksi kaipaan kaunista, positiivista ja jopa "turhaa", sellaista joka vain on kivaa ja nättiä sekä vie ajatukset pois arjen kiireestä, maailman kurjuudesta ja omista tummista pilvistä. Ajatus oli vahvistaa sitä hyvää, jota elämä tarjoaa niissä pienissä hetkissä, jotka usein vaan vilahtavat ohi. Tänne niitä voisi tulla katsomaan myöhemminkin, selaamaan kuin päiväkirjaa, jota voi käydä kurkkaamassa ja muistelemassa. Julkinen blogista kuitenkin tuli, jotta joku muukin voisi saada iloa kuvistani. Onhan se myönnettävä, että on todella mukavaa, että täällä myös käy joku ja jos joku ilahtuu kuvistani. Se, että jotkut teistä käyvät täällä ihan säännöllisesti on ihan superia. Jokaiselle teistä ♡

Blogin aloittamisesta kunnia ja kiitos kuuluu yhdelle rakkaalle ystävälle, joka ehdotti sitä jo ennen kuin olin ajatukselle itse valmis. Tyrmäsin hänen ajatuksen alkuun täysin, mutta olihan se välähtänyt omassakin mielessä ja noin vuoden päästä blogi oli pystyssä! Kiitos Susu♡

Blogi-pölinät alkoivat oikeastaan siksi, että nämä puutarhakalusteet (ja toisetkin, jotka eivät vielä päässeet kuviin) ovat käytännössä tulleet meille blogin ansiosta! Mieheni tuttu on käynyt joskus katsomassa blogiani ja kun näiden kalusteiden aika oli siirtyä toisaalle otti hän yhteyttä ja kysyi, josko haluaisimme ostaa nämä, sopisivat kuulemma tyyliin. Ihan hyvin myyty! Mutta ovathan nämä herttaisia ja romanttisen rosoisia. En ole vielä varma minne nämä lopullisesti jäävät, mutta seilaavat täällä pihalla, kunnes löytävät paikkansa.

Ihanat ostivat minulle nimppariruusun, aamulla sujahti kauppaan isompi tyttönen ja aamupalalla sain ruusun sekä suklaalevyn ♡ Nautin ruususta cokis-lasin kanssa hetken tässä pöydän ääressä, kun muu perhe kävi paikallisessa keskiaika-tapahtumassa. Nypin ensin rikkaruohoja ja hääräsin, sitten hain kameran ja kuvasin sekä istuin lopulta tähän pöydän ääreen. Vaikken malttanut istua pitkään, niin ajattelin siinä hetkessä, että laitan tämän muistiin, tämän ehkä viimeisen kesäpäivän ja mukavana alkaneen päivän, rauhallisen ja rennon lauantain.

Kaiken keskeneräisen keskellä täällä pihalla yritän antaa olla ja ihastella sitä jotain yhtä pientä asiaa. Tänään niitä olivat uusien mansikoiden rönsyjen leikkaaminen, tämä pöytä tuoleineen ja se, että  meillä upea iso piha, joka on vain täynnä mahdollisuuksia!

I H A N A A viikonloppua kaikille teille, toivottavasti osaatte ottaa rennosti ja nautiskella, ainakin vähäsen!

Tervetuloa elokuu!

Ihana elokuu, kuinka rakastankaan kesän virallisesti viimeistä kuukautta. Olen harvoin lomalla elokuussa, joten luonnollisempaa olisi kai tykätä enemmän heinäkuusta, mutta elokuussa on ihan oma taikansa. Tällaisena kesänä on ilmojen puolesta hyviä kuukausia enemmän, mutta muutoin elokuu on usein se, jolloin varmemmin on hyviä ilmoja. Elokuun illat ovat mahtavia, usein vielä lämpimiä, mutta jo hämärtyviä ja siten niin tunnelmallisia. 

Nyt kylvetään kuitenkin vielä ihanassa valossa ja ruokasalin värit ovat tällä hetkellä ihan minimissä, valoisaa ja vaalea sekä vähän kasvien vihreää. Ihastuin valoisuuden kautta keräilemään ikkunalaudalle ja nyt pöydälle  erilaisia lasipulloja. Erikoisempi kuohuviinipullo, viskipullo, sokerikko, yhden kukan maljakko, lasiset juomapullot ja teen säilytykseen käyttämäni pullo ovat hurmaavia auringon paistaessa niiden lävitse.

Pienten yksityiskohtien näpertäminen ja järjestely on minusta kivaa, vaikka välillä tuntuukin ihan hassulta säätää kivien tai simpukoiden paikkaa neljännen kerrran. Tähän tarjottimelle vaihtui nyt simpukoiden, kivien ja kynttilän pätkien kokonaisuus, joka sopi minusta elokuuhun oikein hyvin. Kesäiset simpukat ja syksyä enteilevät kynttilät, juuri sitä mitä elokuukin parhaimmillaan on, kesää ja syksyä sopivasti yhdistettynä!

Pari arkipäivää jäljellä ja taas päästään viikonloppuun, mahtavaa! Meillä muu perhe lomailee nyt, mutta ensi viikolla alkaa tytöillä jo koulu. Ennen arkeen paluuta on heillä kuitenkin mukavaa aikaa iskän kanssa ja varmaan joku seikkailukin edessä. Helteisen ihanaa loppuviikkoa ihan kaikille, jotka piipahtavat täällä harvakseltaan päivittyvässä blogissani ♡

Keittiön DIY-hyllyt

Työt alkoivat, mutta onneksi on valoisat kesäillat! Lapset ovat tämän viikon siskon tytön hoidossa ja illat ovat kuluneet miehen kanssa kaikissa pienissä puuhissa pihalla ja sisällä. Ehdimme sentään toissa iltana kokeilla SUP-lautaa, jonka saimme lainaan. Aivan mahtavaa puuhaa, sen jo tiesinkin, mutta täysin tyynellä joella se oli ihan superia!

Puuhailun tuloksena syntyivät nämä kauan odotetut avohyllyt keittiöön. Kasvihuoneilmiöstä löysin sopivan suloiset ja silti rouheat hyllynkannattimet. Viikonloppuna porhalsimme rautakauppaan viime hetkillä ja ostimme pari pätkää raakalautaa, jotka mies hioi. Minä maalasin ne, kalkkimaalilla tietenkin ja mies hoiti kiinnityksen, kuten yleensäkin. Minä toimin apupoika-anterona ja tietysti tärkeässä roolissa kertomassa mielipiteeni hyllyjen korkeuksista. 

Avohyllyt ovat minusta hurmaavia, erityisesti keittiössä. Haasteena on niiden täyttäminen sopivasti, tiedättekö mitä tarkoitan? Saisi olla paljon erilaisia kauniita asioita, muttei liikaa tai liian vähän, sopivan värisiä ja sitten olisi hyvä olla myös käytännöllisiä asioita, jotka ovat helposti käytettävissä. Vai olenko minä vain rajoittunut näiden avohyllyn suhteen, ehkäpä olen enemmän suljettujen kaappien ihminen. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen näihin, niin itse hyllyihin kuin niiden täyttämiseenkin. Lasipurkit ovat käytännöllisesti esillä, mutta myös kauniita ja sain lisäksi mahdutettua useammankin sekä koriste- että hyötyesineen hyllyille.

Sain myös maalattua alla olevan hyllykön, joka oli aiemmin vaaleanpunainen. Tykkäsin siitä alkuun sellaisena, mutta kun otimme sen ruokasalin hirsiseinältä alas ruokapöytä-projektin ajaksi, ei se pöydän valmistuttua enää istunutkaan sinne. Kiertelin aikani sen kanssa ympäriinsä, kunnes ymmärsin, että sille on paikka keittiössä. Se sopisi avohyllyjen vastakkaiselle seinälle mainiosti, mutta valkoisena ja nyt se on siinä, valkoisena ja niin kauniina!

Ylemmällä avohyllyllä on viileämpiä ilmoja ajatellen jo tulitikkulaatikko ja pimeämpi iltoja varten kynttilöitä. En vielä kaipaa kylmeneviä ilmoja, enkä etenkään kylmenevää taloa, vaikka takkatuli onkin syksyllä taas hurmaava. Sen sijaan niitä pimeämpiä elokuun iltoja jo vähän kaipaan. Kynttilöitä olen kyllä polttanut heinäkuussakin, vaikka se miehen mielestä onkin liikaa, pitäisi olla kai kesätauko. Pianhan se jo on elokuu, jolloin mieheltäkin tulee hyväksyntä kynttilöiden polttamiseen. Nyt vielä hetki ihmetellään näitä heinäkuun helteisiä päiviä ja valoisia iltoja. Ihanaa viikonloppua!

Lomalla vielä

Viimeinen lomaviikko ja kotona olen neljän viikon lomasta ollut vain vajaat kuusi päivää! Tarkoitus oli olla ehkä enemmänkin ja kyllä täällä vielä pari päivää tulee vietettyä viikonloppuna, mutta jotenkin nyt en malta olla aloillani. Haluan käydä ystäviä moikkaamassa, kun harvoin arjessa ehtii ja mikäs tässä lomalla ollessa on, kun ottaa ja lähtee. Ihanasti kaikille sopi lyhyellä varoitusajalla tulla kylään. Aamulla starttaa tyttöjen road trip, kun pakataan lasten kanssa auto ja aloitetaan kolmen päivän rundi Suomen suvessa.

Kotona ollessa on ollut ihana helleaalto, mutta sen vuoksi puuhailu on jäänyt aika vähälle, kun ei päivisin paljoa jaksa huseerata. Sain aamuisin ja iltaisin jotain tehtyä, vähän häärättyä puutarhassa ja yhden keittiöön tulevan hyllyn vihdoin maalattua sekä 10 kg mansikoita pakastettua, mutta muuten olen ottanut ihan vaan rennosti! Huvimajassa on tullut istuskeltua  kuumallakin muutamana aamuna, hetki lounaan yhteydessä ja vähän iltasella kuuntelemassa sirkkojen siritystä. Upea ja ihmeellinen kesä tämä on lämpöennätyksineen ja kuivuuksineen. Olen kyllä nauttinut, mutta lomalla onkin helppoa, kun ei tarvitse jaksaa tehdä niin paljon.

Vaihtaa vain välillä pelargonian muratin tilalle tai hakee muutaman luonnon kukan maljakkoon, laittaa äänikirjan päälle ja hakee lasillisen zero colaa sitruunalla ja istuu alas. Sitä se loma on viime päivinä ollut, no todellisuudessa aika hetkittäin, mutta silloin kun lapset ovat olleet kavereidensa kanssa ja itsekin malttanut olla keskeyttämättä olemista jollain hääräämisellä.

Leppoisia hellepäiviä kaikille, toivottavasti pääsette nauttimaan niistä oman fiiliksenne mukaan hikoilemalla auringossa tai viilentymällä tuulettimien ja ilmastointien alla. Joka tapauksessa kesää on vielä jäljellä puolitoista kuukautta ja pääsemme varmasti nauttimaan myös viileämmistä keleistä. Elokuun loppuun kesä virallisesti päättyy ja niin haluan ajatella, vaikka itsestä usein tuntuu, että koulun alkuun jollain tavalla loppuu kesä. Lasten lomien loppuessa alkaa monella tapaa arkirutiinit aikamoisella rytinällä ja kaikki se organiseeraaminen on niin syksyä! Sitä alan odottaa omalla tavallaan innokkaasti myös, mutten ihan vielä. Nyt on vielä kesä ja loma ♡

Kesäkuun teehetki

Pitkästä aikaa täällä, ihana ja ainutlaatuinen toukokuu on jo ohi ja kesäkuu sekä lasten kesälomat ovat juuri alkaneet. Koneeni sekosi pari viikkoa sitten ja jouduin viemään sen huoltoon. Olipas orpo olio olla melkein viikon ilman sitä! Blogi jäi tämän vuoksi päivittämättä viime viikolla, Instaan sain kuvia siirrettyä sentään miehen koneen kautta. Tahti täällä on tasaantunut kerran viikossa postailuun, välillä se tuntuu niin kovin vähäiseltä, mutta tässä hetkessä se on nyt oikea tahti. 

Kaiken kiireen keskellä olen kyllä nauttinut upeasta toukokuun lämmöstä ja luonnon yllättävästä heräämisestä sekä toinen toistaan upeammista kukinnoista. Nyt kuivuus kyllä on jo vähän huolestuttavaa, toivotaan luonnon vuoksi, että saadaan pian sadetta. Olen saanut istutettua kasvimaalle herneitä, kesäkurpitsoja, perunoita sekä uuden mansikkasatsin. Pelottaa vaan, että aurinko on polttanut mansikantaimia kuoliaaksi. Kastelua tarvitsisi koko piha paljon useammin kuin olen sitä ehtinyt antaa. Puutarhassa olisi muutenkin hommaa vaikka kuinka ja tällä hetkellä se muistuttaa villiintynyttä puutarhaa enemmän kuin rennon huvilamaista puutarha. Ajan kanssa haluan suunnitella vähän helppohoitoisempia osioita sinne ja miettiä ehkä terassia johonkin kohden sekä huvimajan kunnostusta. Kaikenlaisia ajatuksia sitä on, mutta saa nähdä mitkä niistä ja milloin tulevat toteutukseen. Nyt töissä riittää kiirettä loman alkuun asti, joten illat tulevat jäämään aika lyhyiksi puutarhaa tai muita puuhia ajatellen. Rento ja villiintynyt tyyli tulee siis jatkumaan!

Nyt istahdan hetkeksi teekupillisen kera ja koetan rauhoittaa mielen kaikilta tekemättömiltä töiltä sekä projektisuunnitelmilta. Lämpimänä päivänäkin tee maistuu minusta ihanalle. Sitruunainen  vihreätee kupissa ja ajatuksissa tuleva Kreetan matka ♡ Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Tämä on meidän koti

Istahdin huvimajaan puuhattuani puolet päivästä kasvimaalla ja uuden mansikkamaan istutustöissä. Hetken yksin ollessa ajatukset ehtivät harhailla vaikka missä, kunnes ajatukset täytti vain onnellinen tunne - tämä on meidän koti! Vieläkin se tuntuu välillä aivan uskomattomalta ja niin ihanalta, että tämä on todella meidän oma. Koti, jollaisesta haaveilimme, se haave jonka jo hautasimme, joka tulikin toteen. Reilun vuoden olemme tässä asuneet ja vieläkin muistan olla kiitollinen siitä asioiden ja sattumusten ketjusta, joka johti meidät tänne ♡

Nyt ensi kertaa vähän ulkokuvaa kodistamme täällä blogissa. Tässä näkyy vain osa, mutta pihahan on aloittevalle puutarhurille aivan liian iso. Varsinkin, kun tämä puutarhuri lähtökohtaisesti tykkäisi siististä ja selkeästä ympäristöstä. Nyt elämme huvilamaisessa puutarhassa, jossa rehottaa vuohenputkia, voikukkameriä ja sekalaisia kukkapenkkejä. Ehkäpä tämä on hyvää siedätyshoitoa minulle ja opettelua, että vähitellen tästä voi tehdä omanlaisensa, yksi kulmaus kerrallaan.

Tämä toukokuu on ollut aivan mieletön. Nyt omenapuut kukkivat valtoimenaan upeita valkoisia kukkia vaaleanpunaisine häivähdyksineen. Viime vuonna omenapuut eivät kukkineet oikeastaan lainkaan, joten sitäkin ihanampaa saada nähdä tämä upea kahden puun kukkaloisto. Luonto antaa todella parastaan juuri nyt!

Hiippailen hiljaisessa kodissa ennen muun perheen kotiinpaluuta, piipahdan ihmettelemässä vielä pihan ympäri ja kastelemassa juuri istuttamani mansikantaimet. Tässä on nyt hyvä, paremmin ei voisi olla ♡

 

Tervetuloa parvekkeelle!

Mikä ihana kesä!! Tämä lämpö, aurinko ja vehreys saa ihmisen ihan sekaisin onnesta! Helatorstain huhkin kasvimaan perustustöissä, muuten viikko on mennyt ihan niissä oikeissa töissä aamusta iltaan saakka. Tänään aamulla nautinkin auringosta sitten oikein aurinkotuolista käsin, uskomaton tunne yhtäkkiä pitkän talven jälkeen pötköttää bikineissä ennen aamukymmentä. Päivä on hurahtanut sen jälkeen pihalla puuhaillen, ehdin kyllä riippumatossakin makoilla muutaman hetken. 

Esittelen teille parvekkeen nurkkausta, jonne vihdoin sain pöydän ja pari tuolia. Pöytä on keskeneräinen diy-työ, ilmaisena saatu roskikseen menossa ollut musta pöydänranka. Tuolit taas siirtyivät alhaalta ulkoa sekä sisältä jättäen sinne tyhjät kolot. Mutta nyt on kyllä ihana tulla kesä-aamiaiselle oikean pöydän ääreen. Aurinkotuoli on aiemmin ollut ainoa sisuste parvekkeellamme. Mies osti aikaisemmin  mainitsemaani tekoruohomattoa torista ja se siis pääsi parvekkeen lattialle. Hassulta se vähän sisältä näytti, mutta on todella miellyttävä astua. Hauska tunne astua parvekkeelle ruoholle, kun tuntuu että astuu pihalle. 

Pöydän pinta on vielä keskeneräinen, mutta ajattelin, että mikäs siinä rustiikkinen on pop! Sen lisäksi parveke saattaisi olla ilman pöytää vielä syksylläkin, kun en osaisi päättää millaisen pinnan teen ja olisiko sitä toteutusta saanut aikaiseksi kaiken muun kesäpuuhan ohella...

Kiitos ihana kesäinen päivä ja tervetuloa vielä yksi aurinkoinen vapaapäivä - äitienpäivä ♡

Ajan perässä

ei tunnu pysyvän. Tunnit häviävät hetkessä, päivät vilahtavat ohitse ja viikotkin menevät melkein pikakelauksella. Nyt ollaan jo viikonlopussa ja jo huhtikuun lopussa. En halua, että loppukevät ja kesä menevät yhtä vauhdilla. Haluan nauttia tästä alkavasta kasvun ajasta, vihertyvästä luonnosta, valoisuudesta sekä lumoavasta suvesta. Nyt tuntuu, että kiire on ottanut vallan tai tunne siitä, että mikään aika ei riitä töille ja arjen pyörittäminen vie loput mehut. En ole oikein pysähtynyt lähiaikoina, siis todella pysähtynyt. Mukavaa puuhaa on ollut viikonloppuisin, mutta viikot ovat olleet tohottamista, vähän lyhyitä yöunia ja turhan paljon mielessä pyöriviä asioita. Tiedostamalla tilanteen, voin pyrkiä vaikuttamaan siihen, yrittämään ainakin. Aionkin yrittää parantaa arkea tulevina viikkoina, edes ihan vähän, mutta joka päivä jollain pienellä asialla tai hetkellä. Ihan vaikka vaan vähän!

Tämä arkiviikko alkaakin helpommin, kun huomenna on vappuaatto ja tiistaina vapaapäivä! Tehokas työpäivä ensin ja sitten meillä on tiedossa vappujuhlat useamman ystäväperheen kanssa. Innolla odotan rentoa oleskelua, hyvää ruokaa ja kuplivaa juomaa! Iloista vappua kaikille ja armollista arkea juhlien ja pyhien jälkeen!

Makuuhuoneen uusi ilme

Pääsettekin jo heti näkemään projektin, josta mainitsin viime postauksessa. Projekti oli sängynpääty vanhasta puuovesta, joka on ollut talossa joskus aikoinaan parioven toisena osana, kenties olohuoneeseen eteisaulasta tultaessa. Olin niin intona, kun mies viime kesänä löysi nämä ovet ulkorakennuksestamme. Aika pian olimme yhtä mieltä siitä, että toisesta tulee makuuhuoneeseemme sängynpääty. Projekti jäi niin sanotusti vähän hautumaan ja nyt kevättalvella ovet tulivat sisälle, pääsivät saunomaan ja puhdistukseen. Koska lapset ovat poissa ja meillä ei ole kuin aikaan, päätimme lauantai-illan iloksi puuhastella tämän paikoilleen. Todellisuudessahan mies teki kaiken työn ja minä vain autoin tarvittaessa. Olen siis niiiiiin innoissani tästä päädystä, ihan vaan siksi, että se on kaunis, mutta myös sen historian puolesta, että se on osa taloa ja pääsee takaisin esille. Eikä tässä vielä kaikki, mies (taitava puuha-pete kun on) keksi kiinnittää oven seinään saranoilla siten, että jos sängyn siirtää pois, saa oven pöydäksi! Käsittämättömän fiksua ja käytännöllistä!

Päätyy kaipaa vielä yövalot, jotka haluaisin kiinnitettävän juurikin päätyyn kiinni. En ole vielä varma millaiset haluaisin (ja jotka mies hyväksyisi), mutta jotkut pienet ja sievät. Makuuhuone ei toki ole muutoinkaan valmis, mutta muokkausta vaativat jutut ovat pääasiassa vain yksityiskohtia. Niitähän riittää aina ja ikuisesti ympäri taloa! 

Miehen yöpöytä, jossa hänelle ostamani kortti (outdoor-miehelle sopivalla tekstillä) sekä kuvausta varten siihen siirretyt eukalyptuksen oksat. Tunnustan ihan, että tällaisessa tilanteessa on vähän stailattava, koska kukkia tai korttia lukuun ottamatta koristeita ei tällä pöydällä näy.

Minun yöpöydälläni on yleensä kukkia tai vähintäänkin niitä eukalyptuksen oksia, aina kynttilä sekä joku kirja tai vihko. Tällä hetkellä viikottain täytettävä inspiraatiokirja 52 Lists Project.

Muutoin makuuhuoneen kierros näyttää tältä. Ylemmässä kuvassa on onnellinen tori.fi-löytöni, vanha liinavaatekaappi, joka on matkannut Vaasan jostain antikvariaatista Etelä-Suomeen ja edellisen omistajan muuttaessa upouuteen taloon pääsi kaappi arvoiseensa paikkaan vanhaan taloomme. Kiikkustuoli on taas ystävämme mummon ja se tuli meille pitkäaikaissäilytykseen, kun ei kaupunkiasuntoon enää mahtunut. Matto on rakkaan ystävän häälahjaksi meille virkkaama ja se tuo ihanasti aina hänet ja hääpäivämme mieleen.

Ihana keväinen valo täyttää talon, vaikkei aurinko täydeltä terältä tänään paistakaan. Hitaan aamun jälkeen käynnistelemme itsemme lasten hakuun ja ehkäpä matkalla voisi piipahtaa ostamassa vähän lisää kukkia kotiin...

Illalla on ihana kömpiä sänkyyn puhtaisiin lakanoihin ja toivottavasti nukkua oikein levolliset yöunet, jotta jaksaa ensi viikon koetukset. Upeaa sunnuntaita teille ja tsemppiä uuteen viikkoon kaikille!