Vappua kohti

kukkien, lasillisen ja siistin kodin avulla. Sanat vähissä, kuvat (kukat) kertovat kaikki ajatukseni kauniimmin. Kaunista ja vappuista viikonloppua, ilmoista välittämättä!

Villasukkia ja sytykeruusuja

Kevät keikkuen tulevi ja ilmojen vaihdellessa villasukat ovat edelleen kova juttu. Vanhassa talossa ne taitavat olla kyllä top-listalla ympäri vuoden :). Eskarilainen ei ole vilukissa, mutta paljain jaloin ei kulje hänkään. Sänkyynsä hän kipuaa sukat jalassa ja livauttaa ne sitten peiton alta pois. Komeat Reino-tossut hän suostuu myös joskus laittamaan jalkaansa. Villasukat on koululaisella ja minulla kyllä kovassa käytössä, yötä päivää!

Pönttöuunit ovat toki myös ihana lämmön lähde ja sytyttämisen helpottamiseen sain upeita sytykeruusuja siskolta <3. Kauniissa rasiassa nämä ovat niin herttaisia, että jäävät kyllä vielä odottamaan käyttöönottoa. Ensi alkuun käytän ne rumemmat kaupan sytykkeet ja sitten ehkä raaskin siirtyä näihin ihanuuksiin.

Kelpaahan sitä lapsen näin komeaan vanhaan sänkyyn kömpiä nukkumaan! Tämä komeus on myös Torista tekemä löytö, se matkasikin sitten ihan toiselta puolelta Suomea uuteen kotiinsa. Minäkin kömmin kohta omaan petiin, villasukat jalassa :D. Hyvää yötä ja lämpöisiä unia kaikille teille!

Laiska lauantai

Uujee, viikonloppu ja vasta lauantai. Takana jo huippukiva ilta, kun sain eilen kylään hyvän ystävän, jonka kanssa viime kerrasta onkin vierähtänyt melkein vuosi. Turha harmitella, ettei useammin ole nähty, vaan onneksi nyt ehdittiin treffata! Mahtavaa, kun saa höpötellä kuulumisia, syödä ja juoda skumppaa ihan kaksin. Lapset olivat vinkuneet yökyläilyä Mumskilla ja sehän sopi tähän suunnitelmaan mainiosti. Mies keksi myös omia suunnitelmia ja lähti mökkitouhuihin. Meillä oli oikein leppoisaa ja seurustelun lisäksi sain hyviä vinkkejä pihan ja puutarhanhoitoon sekä ideoita myös talon sisälle sisustusratkaisuihin!

Nyt on rauhallinen talo ja aikaa tehdä mitä vaan. Siivota voisi tai laittaa tyttöjen talvivaatteita pois, järjestellä omia vaatteita, jotta saisi tyhjennettyä ne muutamat laatikot, voisi lähteä lenkille...enpä taida! Pesen pari koneellista pyykkiä ja järkkäilen tämän upean 100v. kaapin päälle somistusta. Löysin Torista tämän ihanuuden, kuten monet muutkin "uudet" kalusteemme. Huippuja nämä huonekalut, joilla on pitkä historia, jotka kestävät vuodesta toiseen ja ovat muokattavissa tarpeen tullen. Se sai paikkansa meidän makuuhuoneesta, jossa lautaseinässä toistuu ihan sama puunsävy. Liinavaatekaappina se on ihan omimmillaan ja näyttää hauskalta vaarin pyjamahousu -tapettia vasten. Sisustusideoita olisi joka huoneseen, josko sitä jatkaisi tätä haahuilua, tai sanotaanko suunnittelua ;D loppupäivän...

Tähän päivään sopiva mietelause: "Clean house is a sign of a wasted life"

Viikonlopun ja vaikka ensi viikonkin sana voisi sitten olla yllä oleva: relaa!

Pihan ensimmäisiä

Kuinka kaunis ilta onkaan, vaikka tosi kylmä, hyrr! Ulkoilemaan oli tarkoitus lähteä, mutta tänään se jäi arkisten asioiden alle. Oli kokeisiin lukua koululaisella, läksyjä, ikävää entiseen, kaverikaipuuta ja muita harmeja, tasapuolisesti olivat tytöt möksöinä tai surkeina vuoron perään. Itsellä jostain syystä ihan väsähtänyt, ankea maanantai-fiilis (ei hyvä yhdistelmä tyttöjen fiilisten kanssa). Onneksi kuitenkin on jo loppuviikko alkamassa ja vähän saatiin juttelemalla, haleilla sekä pannarilla parannettua möksöjä.

Omalla pihalla kuitenkin pyörähdettiin hetken verran ja kävin tutkimassa kukkivien tilannetta. Krookukset ovat vielä ainoita pihan kaunistajia, leskenlehtien lisäksi toki. Skillat ovat vielä ihan nupuillaan ja matalina maassa. Lämpenisipä kelit vähän, että heräisivät muutkin kukkaset ja voisi laittaa ruukkukukkiakin. Muutamat narsissit jo olen tappanut kovien pakkasöiden ja myräköiden aikana.

Joka vuosi hurmaa keväinen luonnon herääminen. Tuntuu myös lohdulliselta se ajatus, että jotain upeaa voi kasvaa ja kehittyä niistä samoista vanhoista juurista uudestaan ja uudestaan, vuosi toisensa jälkeen.

Lempeää loppuviikkoa <3

Metsässä ja mietteissä

Pääsiäinen on ollut aivan mahtava. Nähtiin paljon rakkaita ja ystäviä, kyläilijöitä käynyt useita ja hyvää ruokaa on syöty joka päivä! Tänään pääsi meidän tytöt kyläilemään entisten naapurien luo ja vanhojen kavereiden jälleennäkeminen oli ihanaa, mutta myös haikeaa. Muutos on edelleen ajoittain vaikeaa koululaiselle. Itse yritän muistaa sen, että ajan kanssa kaikki paranee, ja sitä tytöllekin sanon. Hänen on vaan vaikea sitä uskoa ja malttaa antaa aikaa. Minun on taas vaikea malttaa, kun hänellä on kurja olla. 

Pään ja oman mielenrauhan kannalta oli erittäin hyvä, että pääsimme tyttöjen kyläilyn aikana käymään miehen kanssa metsässä. Teimme vanhalla tutulla aluella, mutta uusilla poluilla, neljän lammen lenkin. Ilma oli jälleen erikoinen, auringosta lumisateeseen, mutta eipä satanut vettä! Luonnossa tuntui taistelevan talvi ja jää keväistä vihreää ja lämpöä vastaan. Soliseva puro oli hauskasti jäässä suurelta osin ja jääpuikot roikkuivat vielä paksuina puun juurakosta.

"So comfortable, we live in a bubble, a bubble

So comfortable, we cannot see the trouble, the trouble"

Ja se paras hetki, eväät! Aikuisten lenkki olikin retki, kun oli eväät mukana :). Aurinko piipahti sopivasti, kun istahdimme kallioille reitin lopussa. Epäonnisista, mutta todella herkullisista kekseistä olin jemmannut itselleni yhden tätä hetkeä varten - kyllä kannatti! Näihin nutella-kekseihin palaan varmasti myöhemmin ja laitan ohjeen.

Metsä rauhoittaa, on se vaan niin totta! Teki hyvää keholle ja mielelle, mennä miehen kanssa metsään. Ei me kauheasti juteltu, tarvottiin peräkanaa ja minä pysähdyin välillä nappaamaan kuvan. Vietettiin sitä semmoista laatuaikaa :D. 

Hyvää arkeen paluuta kaikille, jaksetaan tämä lyhyt viikko - yhdessä!

Retki koskelle

Kävimme vieraidemme kanssa lisäämässä paikallistuntemusta ja tutustumassa läheiseen koskeen. Ilma oli kovin kaunis, vaikka kylmä lähtiessämme kotoa. Retken aikana ehti olla pilvistä ja tuulista, alkaa lumisade ja palata auringonpaistekin. Perheen kanssa retkeily on jännittävää, ikinä ei tiedä miten kiukkuista siitä tulee. Nyt selvittiin suurimman osan aikaa hyvin ja vain yksi menetti hermonsa ihan totaalisesti. 

Kauniit peltomaisemat, vanhat rakennukset, rauhaisa joki ja sillan toisella puolella kuohuva koski sekä kevään merkit luonnossa ihastuttivat, ainakin minua. Raitis ilma ja kävely teki kyllä hyvää ihan kaikille.

Eskarilainen jaksoi kuin jaksoikin polkea kotimatkan, vaikka itki ja karjuikin koko kotimatkan. Kuuma suklaakaakao kermavaahdolla, strösselillä ja kinder-murulla auttoi väsy-kiukkuun, mutta siskon lautapelimaraton pelasti lopullisesti tilanteen!

Hyvää pääsiäistä!

Ihana pitkäperjantai, isi vaimonsa kanssa tulivat vihdoin tekemään tupatarkastuksen ja samalla saatiin sisko perheineen pääsiäisen viettoon. Herkuteltiin suklaakakkua, mansikoita ja sitruunabebejä, höpöteltiin ja ihmeteltiin taloa ja pihaa. Vieläkin ihmetellään taloa, miehenkin kanssa.

Viikko meni eskarilaisen vatsataudin leviämistä peläten, koulaisen räkätautia parannellen ja ihan vain toivoen että kaikki olisivat terveinä pääsiäisenä. Nyt ollaan onnellisia, että kaikki ovat terveitä ja saatiin rakkaita kylään. Pienet pääsiäiskoristeet piti toki saada esille ja ilahduttamaan. Tänään sain myös niin paljon ihania kukkia, että niitä riittää jakamaan koko taloon!

Ruokaa laitettiin pitkään ja hartaasti, leivinuunissa paistettu kokonainen broileri sitruunoilla ja yrteillä maistettuna, parsaa pannulla paistettuna, tuoretta savukirjolohta ja siskon tekemää täydellistä sitruunarisottoa. Mikä parempaa kuin rakkaat ihmiset, hyvää ruokaa ja juomaa, valoisa pitkäperjantai ja mystiset vihjeet piilotettujen suklaamunien löytämiseksi lapsille!

Onni on tässä hetkessä, kun vaan ollaan - yhdessä <3

1-vuotias blogi

Hetkien lumo viettää tänään suurta juhlapäivää, aloitin blogini tasan vuosi sitten. Olin pitkään asiaa silloin pohtinut, mutten jotenkin vaan rohjennut aloittaa. Yleensä en pohdi asioita yhtään niin pitkään ennen kuin toimin, mutta tässä asiassa olin oikein kunnon jahkailija. Nyt kun mietin kulunutta vuotta ja katsoin vanhoja postauksia läpi, olen onnellinen että lopetin jahkailun. 

Ajatus blogista heräsi jo ties milloin, mutta vahvistui ajan kanssa. Otin kuvia, mutten laittanut niitä mihinkään - en perinteiseen kansioon tai muuten esille. Tahdoin saada ihanista hetkistä enemmän irti. Ankeutta, julmuutta, rumuutta, ahdistusta tulee joka tuutista ja ne helposti jättävät kauniit ja hyvät asiat varjoonsa. Miksei pysähtyisi uudelleen kauniiden, iloisten, rakkaiden ja arkistenkin hetkien ääreen? Koululainenkin minulle kerran tokaisi että miksi otat kuvia, kun et laita niitä mihinkään? Aloitinpa sitten blogin ja sen myötä olen pysähtynyt enemmän hetkiin, en vieläkään riittävästi, mutta useammin kun aiemmin!

Aina löytyy hyvä syy herkutella, mutta vuosipäivä ehdottomasti vaatii kakkua, mutta nyt kävikin toisin. Ehkä kuvaten blogin aloittamisen vaikeutta ja rohkeutta uskaltauduin leipomaan ensi kertaa bebe-leivoksia. Ohje löytyi ihan muuta ohjetta miettiessäni Kakkukatrin blogista ja hetken pohdin uskallanko lähteä näitä kokeilemaan. Bebet ovat suuri rakkauteni, Fazerin mansikkabebet siis. Maistamani muut bebet eivät vain ole yltäneet lainkaan samalle tasolle. Lähteäkö nyt itse sitten yrittämään, jos ei monet leipomotkaan ole onnistuneet? Noh, jospa sitruunainen bebe, sehän on aivan eri juttu :). Tuunailin ohjetta sen verran, että laitoin täytteeseen kolmen sitruunan kuoret kahden sijaan. Lisäksi on hyvä huomioida, että kuorrutteeseen tarvitsi sitruunamehua reilusti ohjetta enemmän.

Nämä ovat valitettavasti hyviä, siis ihan todella hyviä! Valitettavaa siksi, että näitä täytynee leipoa uudestaan monet kerrat ja ovathan nämä aika näperrystä. Ilman mutkia matkassa ei onnistuttu tälläkään kertaa, elintarvikeväriä ei muuton jäljiltä ollutkaan, kaupasta ei sitten löytynytkään eikä apteekistakaan ja pidemmälle kauppaan ei olisi ollut aikaa lähteä. Onneksi naapuri pelasti jälleen, onnea on leipovainen kaveri samassa kylässä, suuri kiitos vielä sinne!!

Hurjasti kiitoksia kaikille lukijoille ja tervetuloa edelleen :). Hetkiä ja höpötyksiä teille tarjoan jatkossakin, toivottavasti viihdytte mukana myös seuraavan vuoden!!

Lautasellinen kevättä

Hieman harmaita päiviä ollut viime aikoina, mutta onhan kevättä jo ihanasti ilmassa! Olin etäpäivällä tänään ja usein silloin tulee vain äkkiä haukkastua jotain tai lämmitettyä edellispäivän tähteitä. Tänään panostin sen verran, että keitin parsat ja kokosin (aika mahtavista) jämistä keväisen salaatin. Mansikoista tuli jo ihan kesäinen fiilis, parsat ovat tietysti parasta kevättä ja muut kaapista löytyneet herkut tekivät kokonaisuudesta varsin makoisan ja monipuolisen. Ainekset aiempien lisäksi olivat avokado, frisee-salaattia, parmesan, viinirypäleet, suolatut cashew-pähkinät ja sitruunainen kylmäpuristettu rypsiöljy. Piristävää vaihtelua ja yksinkertaisen herkullista!

Pieniä keväisiä arjen iloja ovat myös hiekasta puhdistetut pyörätiet, valoisat aamut ja pitenevät illat, linnunlaulu, toppavaatteista luopuminen, odotus luonnon heräämisestä ja  erityisesti muutokset omalla uudella pihalla :). En todella malttaisi nähdä mitä kaikkea pihasta nousee ja miltä pihapiiri kokonaisuudessaan näyttää, kun puissakin on lehdet.

Pienillä positiviisilla tätä viikkoa eteenpäin! Se on päätös, että keskitytään niihin hyviin, vaikka vain hetkeksi. Välillä vaikeampaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ei enempää kliseitä, vaan hyvää huhtikuun alkua kaikille!