Istahdin huvimajaan puuhattuani puolet päivästä kasvimaalla ja uuden mansikkamaan istutustöissä. Hetken yksin ollessa ajatukset ehtivät harhailla vaikka missä, kunnes ajatukset täytti vain onnellinen tunne - tämä on meidän koti! Vieläkin se tuntuu välillä aivan uskomattomalta ja niin ihanalta, että tämä on todella meidän oma. Koti, jollaisesta haaveilimme, se haave jonka jo hautasimme, joka tulikin toteen. Reilun vuoden olemme tässä asuneet ja vieläkin muistan olla kiitollinen siitä asioiden ja sattumusten ketjusta, joka johti meidät tänne ♡
Nyt ensi kertaa vähän ulkokuvaa kodistamme täällä blogissa. Tässä näkyy vain osa, mutta pihahan on aloittevalle puutarhurille aivan liian iso. Varsinkin, kun tämä puutarhuri lähtökohtaisesti tykkäisi siististä ja selkeästä ympäristöstä. Nyt elämme huvilamaisessa puutarhassa, jossa rehottaa vuohenputkia, voikukkameriä ja sekalaisia kukkapenkkejä. Ehkäpä tämä on hyvää siedätyshoitoa minulle ja opettelua, että vähitellen tästä voi tehdä omanlaisensa, yksi kulmaus kerrallaan.
Tämä toukokuu on ollut aivan mieletön. Nyt omenapuut kukkivat valtoimenaan upeita valkoisia kukkia vaaleanpunaisine häivähdyksineen. Viime vuonna omenapuut eivät kukkineet oikeastaan lainkaan, joten sitäkin ihanampaa saada nähdä tämä upea kahden puun kukkaloisto. Luonto antaa todella parastaan juuri nyt!
Hiippailen hiljaisessa kodissa ennen muun perheen kotiinpaluuta, piipahdan ihmettelemässä vielä pihan ympäri ja kastelemassa juuri istuttamani mansikantaimet. Tässä on nyt hyvä, paremmin ei voisi olla ♡
