Tämä on meidän koti

Istahdin huvimajaan puuhattuani puolet päivästä kasvimaalla ja uuden mansikkamaan istutustöissä. Hetken yksin ollessa ajatukset ehtivät harhailla vaikka missä, kunnes ajatukset täytti vain onnellinen tunne - tämä on meidän koti! Vieläkin se tuntuu välillä aivan uskomattomalta ja niin ihanalta, että tämä on todella meidän oma. Koti, jollaisesta haaveilimme, se haave jonka jo hautasimme, joka tulikin toteen. Reilun vuoden olemme tässä asuneet ja vieläkin muistan olla kiitollinen siitä asioiden ja sattumusten ketjusta, joka johti meidät tänne ♡

Nyt ensi kertaa vähän ulkokuvaa kodistamme täällä blogissa. Tässä näkyy vain osa, mutta pihahan on aloittevalle puutarhurille aivan liian iso. Varsinkin, kun tämä puutarhuri lähtökohtaisesti tykkäisi siististä ja selkeästä ympäristöstä. Nyt elämme huvilamaisessa puutarhassa, jossa rehottaa vuohenputkia, voikukkameriä ja sekalaisia kukkapenkkejä. Ehkäpä tämä on hyvää siedätyshoitoa minulle ja opettelua, että vähitellen tästä voi tehdä omanlaisensa, yksi kulmaus kerrallaan.

Tämä toukokuu on ollut aivan mieletön. Nyt omenapuut kukkivat valtoimenaan upeita valkoisia kukkia vaaleanpunaisine häivähdyksineen. Viime vuonna omenapuut eivät kukkineet oikeastaan lainkaan, joten sitäkin ihanampaa saada nähdä tämä upea kahden puun kukkaloisto. Luonto antaa todella parastaan juuri nyt!

Hiippailen hiljaisessa kodissa ennen muun perheen kotiinpaluuta, piipahdan ihmettelemässä vielä pihan ympäri ja kastelemassa juuri istuttamani mansikantaimet. Tässä on nyt hyvä, paremmin ei voisi olla ♡

 

Helsingin Villasukkatehtaan sukat ja viikonloppu

Ihana, odotettu viikonloppu on täällä!!! Instan puolella jo eilen totesin perjantain kunniaksi haluavani kukkia ja kuohuvaa. Lasillisen kuohuvaa join miehen kanssa eilen iltasella ja kukkia ostin kotimatkalla. Tänään kuitenkin ostin lisää kukkia ☺︎ ja tänäänkin kuohuvaa on tarjolla. Kävelin kauppaan ostamaan pizza-ainekset, semmelkladdkakan ainekset ja nyt lämmittelen leivinuunia, että iltasella saamme herkullista pizzaa. Koko perhe on koolla ja lapset odottavat pizzan lisäksi Putouksen katsomista yhdessä.

Minä otan innoissani tänään käyttöön miehen minulle lahjaksi tuomat villlasukat. Äitini ja anoppini pitävät meidän kyllä hyvin villasukissa, mutta vanhassa talossa sukkia kuluu ja nämä Helsingin Villasukkatehtaan sukat ovat kyllä erinomaiset. Kyseessä on kotimainen yritys, joka kutoo sukat 1950-luvun neulontakoneella ja heillä on myös upea, perinteinen tehdas ja toimintakulttuuri yrityksessään - tutustukaa ihmeessä Helsingin Villasukkatehdas. Nämä sukat ovat ihanan paksut ja todellakin rankkaa kulutusta kestävät, kuten heidän sivuillaan luvataan. Minulla on jo kahdet, petroolin siniset sekä vihreät, mutta nyt sain pitkävartiset harmaat ♡.

Pienet asiat, niistä ihminen tulee onnelliseksi, eikös vaan? Kuten vaaleanpunaisesta käsintehdystä lasista juodusta kuohuviinistä, kotimaisista villasukista, vaaleanpunaisista kukista, eilisen kahvakuulailun ja nyrkkeilyn rääkin tunnusta kropassa, lumisesta maisemasta, valosta kello neljän jälkeen ja siitä, että on vasta lauantai ♡

Follow my blog with Bloglovin

Vuoden viimeinen

Viimeinen päivä vuotta 2017 ja flunssan yllättäneenä ei kovin suurta reflektointia menneestä vuodesta ole tullut tehtyä. Mielessä päällimmäisenä onni uudesta kodista, unelmien talosta ja koko perheen tyytyväisyydestä vanhaan hirsitaloomme. Koti tästä on jo tullut, vaikka vielä välillä kaikki tuntuu niin epätodelliselta - epätodellisen upealta! Muutos lapsille oli suuri, vanhat kaverit jäivät, samoin koulu ja eskari. Todella onnellinen siitä, että lapset ovat sopeutuneet alun vaikeuksien jälkeen ja löytäneet ihania uusia ystäviä ja vanhojenkin kanssa on säilynyt yhteydet. Edelleen tutustumme uuteen ympäristöömme ja vielä on oppimista vanhan talon tavoistakin. Ensi vuonna varmasti kotiudumme entistä tiukemmin "kylään" ja kotiin. 

Paljosta muustakin olen kiitollinen, ihmisistä ja asioista, joita vuosi on tuonut tullessaan. Nyt tyytyväisenä siirtymässä vuoteen 2018, joka tuo mukanaan paljon hyvää, sillä niin olen päättänyt :). Onnea on luvassa ainakin kuvan tyttöselle, sillä hän sai elämänsä ensi kertaa joulupuurosta mantelin!

Kiitos kaikille teille, jotka käytte lukemassa tai katsomassa kuvia Hetkien lumossa <3 mukavaa, että piipahdatte! Toivotan teille jokaiselle lumoavaa, valoisaa, onnellista sekä säkenöivää uutta vuotta!

Joulun kattaus

Ihana joulu vietetty ensi kertaa tässä kodissa, niin onnellinen ja kiitollinen olo. Onnellinen tästä kodista ja kiitollinen rakkaista ihmisistä ympärillä ja hauskoista hetkistä yhdessä joulun tohinoissa. Koolla on ollut molempien perheitä kahtena päivänä, vähän eri kokoonpanoilla, yhteensä 20 henkeä.  Välillä vauhdikasta ja äänekästä menoa, pääasiassa kuitenkin rentoa yhdessä oloa, jokaiselle jotain pientä puuhaa ja takuuvarmasti juttuseuraa. Ruokapöytä myös nyt virallisesti käyttöönotettu, todettu erittäin toimivaksi ja 14 henkilölle hyvin riittäväksi!

Otin aaton aurinkoisessa keskipäivän rauhallisessa hetkessä kuvia kattauksesta. Laitoin kameran akun latautumaan ja sieltä sen tänään iltapäivällä siirsin kameraan :D. Joulu meni enemmän hetkessä ollen kameran jäätyä narikkaan. Onneksi kaksi hyvää kuvaaja ottivat ja jakoivat jo joulun kuvia, joihin on tallentunut juurikin niitä hauskoja hetkiä ja mukavia muistoja <3

Arkeen paluu on edessä huomenna minulla ja miehellä, lapsilla loma jatkuu ja luvassa hauskoja päiviä sukulaisten ja ystävien luona yökyläilyä. Minulla onneksi vain kaksi päivää töitä ja taas vapaata, joten ei niin pahalta tunnu huomenna vaihtaa työmoodiin. Nyt lähden lapsia huutelemaan iltapalalle, kipaisen yhden lusikkaleivän itselle vielä teen seuraksi ja sitten iltatoimiin. Mukavia välipäivä kaikille, lomalle tai töihin!

Joulu saapuu ruokasaliin

ja upea uusi pöytä!!!!! Nyt se komeus on valmis tai olihan se valmis jo tiistai-iltamyöhällä, mutta eilen illalla saatiin kuusi saliin ja tuolit kannoin tänään. Joulua varten täytyy ottaa käyttöön kaikenlaisia tuoleja, kun pöydän ääreen kerääntyy aattona 12 henkeä ja joulupäivänä jopa 18 henkeä :D. Kyllä nyt kelpaa jouluvieraiden istua pöytään, kun aattona ainakin kaikki mahtuvat hyvin pöydän äärelle ja ruoallekin on pöydässä aika ruhtinaallisesti tilaa.

Vanhat ompelukoneet Tikkakoski ja Singer pääsivät pöydän jaloiksi, kalkkimaali ja hionta tekivät niille uuden raikkaan ja samalla vähän rouhean ilmeen. Pöytä on juuri niin mahtava kun toivonkin ja olen erittäin kiitollinen miehelleni, joka teki sen valmiiksi kaiken kiireen keskellä <3.

Hieno yksityiskohta on miehen keksimä syvennys pöydän keskellä, jonka voi somistaa tilanteen mukaan ja siis ihan minun koristelutarvettani ajatellen hän suunnitteli ja toteutti sen. Siihen on myös palat, jolla sen voi halutessaan peittää ja pöydän pinnasta tulee aivan eheä. 

Onnellinen ruokapöytärouva ja ruokasalin somistaja huikkaa kaikille erittäin hyvää ja makoisaa joulua. Jatkan jouluvalmisteluja sekä ruokasalin koristelua ja myös ihan vaan fiilistelyä! Leppoisaa joulun aikaa!

Arjen vastapainoa

Tällä viikolla on arki ollut vähän turhan kireää, kiireistä ja sisältänyt liian vähän niitä hyviä tasapainottavia asioita. Viikonloput ovat tietysti hyvää aikaa tasapainottaa arkea, mutta tahtotila olisi tehdä niitä asioita arki-iltoinakin.  Tuntuu niin turhalta elää viikot pää suhisten ja viikonloppuna koettaa nollata tai tasata se kaikki viikon aikana kertynyt kohina. Tänään olen erityisen onnellinen perjantai vapaastani, jotta sain olla yksin ja lähdin lenkille mereen ääreen heti aamusta. Täydellistä omaa aikaa ja nyt on niin hyvä olo :). Kameran jätin kotiin tarkoituksella, mutta Instasta löytyy joitakin kännykällä otettuja fiiliskuvia aamulta.

Ihania syksyisiä iltoja on ollut ja niitä toivottavasti luvassa on monen monta. Tykkään kyllä niin tästä ajasta, tunnelmallisuudesta, kynttiöistä ja valoista, syksyn tuoksusta, kirpeästä ilmasta, luonnon väreistä ja muutoksista.

Meitä odottaa mahtava viikonloppu entisten naapuriemme ja hyvien ystäviemme luona. Lähdemme matkaamaan tänään Keski-Suomeen. Lapset odottavat jälleennäkemistä kavereidensa kanssa ja niin me aikuisetkin :). Luvassa on varmasti leppoisaa ja hauskaa yhdessäoloa. Hyvää tasapainoa juuri tälle viikolle ja tulevaa viikkoa jo ennakoiden! 

Tunnelmallista ja rentoa viikonloppua kaikille teille!

Kesäkurpitsat

Se alkoi kesän kynnyksellä ostetusta ja istutetusta taimesta. Aloitteleva puutarhuri raivasi sille ja sen siskoille paikan villiintyneeltä kasvimaalta, mies kantoi lavakaulukset ja mullat, puutarhuri kaiveli vielä kompostorista sille mehevää kasvualustaa.  Siitä se lähti kasvamaan, alkoi kukkia ja tuottaa satoa.

Tähän sitten päädyttiin, herkulliseen, jauheliha-fetatäytteiseen kesäkurpitsaan, joka maistui mahtavan valkosipuliselta ja mehevältä juustokuorrutuksen alla.

Kesäkurpitsaa on syöty nyt kyllä monella muullakin tavalla, valitettavasti vain etanatkin ovat löytäneet meidän satomme ja kaikki kurpitsat eivät ole saaneet kasvaa rauhassa. Onnellinen puutarhuri on silti, satoa on saatu jo vähän jaettavaksikin. Eikä siinä vielä kaikkia, satoa on saatu tällä viikolla toisestakin lavakaulusviljelmästä, omaa perunasatoa :)

Äidit

Mitä me olisimmekaan ilman äitejämme?

Äidit, nuo monitaiturit jotka jonglööraavat läpi arkisten haasteiden huolehtien usein omien asioidensa ja töidensä lisäksi lastensa, perheensä ja joskus sukulaistenkin asioista. Enkä tarkoita mitään marttyyrisyyttä, vaan ihan sitä luontaista organisointia - äitimäistä huolehtimista. Samalla he kasvattavat, yhdessä isän tai muiden ihmisten kanssa lapset, ja opettavat elämästä niitä olennaisimpia asioita. Ja voih, miten paljon tämä sama ajatus voi painaa vastuuna äitinä omille tyttärille.

Riittämättömyyden tunne on väistämätön osa äitiyttä, se on häviävän pieni osa sitä. Äitiys on niin paljon rakkautta, iloa, ylpeyttä, naurua ja pakahduttavaa onnea, että se saisi kyykyttää jokaisen esiin pyrkivän riittämättömyyden tunteen pilkahduksenkin. 

Tämän ruusun saa minun äitini kiitoksena kaikesta siitä mitä hän on tehnyt hyväkseni ja tekee edelleen Mumskina tyttärilleni. Kuvan ruusu ja ruosteiset purkit ovat mahtava yhdistelmä herkkää ja rosoista, ihan juuri niin kuin elämä hieman kliseisesti on ja kuten se äitien ja lasten välillä toisinaan on :D. 

"Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen" 

Haloo Helsingin sanat olen monesti omalle äidille halunnut sanoa, ettei tarvitse höösätä (oikeasti siis vain rakastaa ja huolehtia). Näitä sanoja tulen varmasti kuulemaan omilta lapsiltanikin, ihan samalla äänenpainolla kuin olen ne itse lausahtanut ;). Tunteellista äitienpäivää kaikille teille ihanille!

Muistutus

Eilisen virheellinen ajatus paljosta ajasta, pah, päivä kului niin nopeasti ja ehdin tehdä aivan liian vähän asioita. Niin ajattelin ja yritin olla harmittelematta sitä, mutta kuitenkin jossittelin, mitä kaikkea olisi halunnut/pitänyt/voinut tehdä. Päivään on kuitenkin mahtunut monenlaista mukavaa, ruoanlaittoa lasten kanssa yhdessä, sporttailua, musiikin fiilistelyä, ihanaa lapsen iloa kaverisynttäreistä ja earth hour:in viettämistä tyttöjen kanssa kynttilän valossa ja jänskää nukkumaan käymistä ;D. Laittaessani ostamani siiderin kylmään muistin viimeviikkoisen siiderin korkin, jonka olin laittanut sivuun. Teksti korkin sisäpuolella oli niin osuva!

"Don´t wait for the perfect moment. Take this moment and make it perfect."

Tänään

Viikonloppu. Valo. Lemon curd 

 ja ameriikkalaiset pannukakut!

Uudessa kodissa

Vihdoin uudessa kodissa, neljättä päivää totutellaan ja minusta täällä on I H A N A A! Pönttöuuni tässä yllä on eskarilaisen huoneesta ja se on ihan toiminnassa oleva, jolla on lämmitettyä taloa jo pari kertaa. Tuli pilkahtelee kauniisti noista pienistä kolmiokoloista niiden ollessa auki puita poltettaessa. Pönttöuuneja meillä on nyt talossa komeat kuusi ja leivinuuni vielä keittiössä. Valitettavasti kaksi pönttöuuneista ei ole käytössä, mutta ainakin toisen niistä, ruokailuhuoneessa olevan, aiomme kyllä kunnostaa käyttökuntoon.

Vierähti yli viikko poissa täältä blogista, mutta nyt taas toivottavasti paremmin tännekin ehdin. Töiden ohella olisi talossa laitettavaa ja purettavaa kovasti, mutta vähän on vasta tehty. Lapsille muutos on niin suuri, että itkuja ja ihmetyksiä on lohduteltu ja juteltu joka päivä. Asia kerrallaan, vaikka malttamattomana se onkin vaikeaa. Onneksi tulee kohta viikonloppu ja saa haahuilla, pöllötellä lasten kanssa ja laitella paikkoja. Kalustehankintojakin on niin paljon tehtävä, että ehkä voisi kierrätyskeskuksessakin piipahtaa...

Kukat oli saatava lähikaupasta jo heti maanantaina ja helpottihan se heti, kun sai vähän kukkakaunistusta keittiöön. Keittiössä kukkii kyllä kukat vuoden ympäri, kun aiemmat asukkaat ovat valinneet kielotapetin koristamaan seinien yläosaa lautapaneelien ryhdittäessä alaosaa.

Sekamelskan keskeltä on kiva valita näitä pieniä kauniita kuvia, jotta itsekin voi hetkeksi unohtaa sen kuvan ulkopuolisen tekemättä olevan osuuden :). Onnea ovat myös ihanat sukulaiset, jotka ovat auttaneet niin muutossa kun sen jälkeenkin. Siskolle suuri kiitos, kaiken muun lisäksi, todella hyvästä tuliaisteestä, joka on herättänyt minut hyvin aamuisin! Äidille iso kiitos avusta lasten kanssa ja siivouspalveluista, ne pienet asiat ovat niitä isoja <3.

Viikonloppua kohti ja kauniita hetkiä toivotellen!