Tämä blogin pitäminen on minulle harrastus, sellainen jota ei suoriteta tiukkapipoisesti ja jota ei kehtaisi kuitenkaan listata harrastukset kohtaan, kun se ei ole niin aktiivista. Välillä koen, että pitäisi enemmän ja eihän blogin pitäminen ole järkevää, jos ei tuota postauksia monta kertaa viikossa tai lukijoita houkutellen valita kuvia tai aiheita. Olen kuitenkin todennut, että tässä elämänvaiheessa, tässä työssä ja oman elämän tasapainon huomioiden kerran viikossa tai joskus harvemmin on se tahti, joka sopii minulle juuri nyt. Lisäksi haluan kirjoittaa oman fiiliksen mukaan vähän tai enemmän, hömppää tai vähän enemmän hömppää.
Blogiin oli alun alkaen ajatus tuoda kuvat, joita muutenkin otin, jonnekin talteen. Itse asiassa ajatus oli, että elämässä on niin paljon ikävää, rumaa sekä turhauttavaa, että niiden vastapainoksi kaipaan kaunista, positiivista ja jopa "turhaa", sellaista joka vain on kivaa ja nättiä sekä vie ajatukset pois arjen kiireestä, maailman kurjuudesta ja omista tummista pilvistä. Ajatus oli vahvistaa sitä hyvää, jota elämä tarjoaa niissä pienissä hetkissä, jotka usein vaan vilahtavat ohi. Tänne niitä voisi tulla katsomaan myöhemminkin, selaamaan kuin päiväkirjaa, jota voi käydä kurkkaamassa ja muistelemassa. Julkinen blogista kuitenkin tuli, jotta joku muukin voisi saada iloa kuvistani. Onhan se myönnettävä, että on todella mukavaa, että täällä myös käy joku ja jos joku ilahtuu kuvistani. Se, että jotkut teistä käyvät täällä ihan säännöllisesti on ihan superia. Jokaiselle teistä ♡
Blogin aloittamisesta kunnia ja kiitos kuuluu yhdelle rakkaalle ystävälle, joka ehdotti sitä jo ennen kuin olin ajatukselle itse valmis. Tyrmäsin hänen ajatuksen alkuun täysin, mutta olihan se välähtänyt omassakin mielessä ja noin vuoden päästä blogi oli pystyssä! Kiitos Susu♡
Blogi-pölinät alkoivat oikeastaan siksi, että nämä puutarhakalusteet (ja toisetkin, jotka eivät vielä päässeet kuviin) ovat käytännössä tulleet meille blogin ansiosta! Mieheni tuttu on käynyt joskus katsomassa blogiani ja kun näiden kalusteiden aika oli siirtyä toisaalle otti hän yhteyttä ja kysyi, josko haluaisimme ostaa nämä, sopisivat kuulemma tyyliin. Ihan hyvin myyty! Mutta ovathan nämä herttaisia ja romanttisen rosoisia. En ole vielä varma minne nämä lopullisesti jäävät, mutta seilaavat täällä pihalla, kunnes löytävät paikkansa.
Ihanat ostivat minulle nimppariruusun, aamulla sujahti kauppaan isompi tyttönen ja aamupalalla sain ruusun sekä suklaalevyn ♡ Nautin ruususta cokis-lasin kanssa hetken tässä pöydän ääressä, kun muu perhe kävi paikallisessa keskiaika-tapahtumassa. Nypin ensin rikkaruohoja ja hääräsin, sitten hain kameran ja kuvasin sekä istuin lopulta tähän pöydän ääreen. Vaikken malttanut istua pitkään, niin ajattelin siinä hetkessä, että laitan tämän muistiin, tämän ehkä viimeisen kesäpäivän ja mukavana alkaneen päivän, rauhallisen ja rennon lauantain.
I H A N A A viikonloppua kaikille teille, toivottavasti osaatte ottaa rennosti ja nautiskella, ainakin vähäsen!
