Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Viikonloppu mökillä



Rentoutunut, nauranut, pelannut, metsäillyt, käynyt ostoksilla lapsen kukkakahvilassa, saunonut, kippistänyt, paistatellut päivää, herkutellut, kuvannut, kuunnellut euroviisulauluja, lenkkeillyt, höpötellyt, ihastellut luonnon heräämistä ja nauttinut tänä viikonloppuna - ihan mahdottomasti olen nauttinut elämästä ja rakkaista ihmisistä!







 Uusi viikko antaa tulla - täällä ollaan valmiina!




perjantai 23. helmikuuta 2018

Loman päätteeksi - talvinen meri



Viimeisen virallisen lomapäivän iltana lähdimme koko perheen kanssa meren äärelle katsomaan auringonlaskua ja grillaamaan hodareita. Lintsasin jumpista tämän vuoksi, mutta se oli oikea päätös. Halusin viettää aikaa yhdessä ja päästä vielä meren äärelle ennen kuin mies vie auton. Huomenna hän nimittäin lähtee Lahteen hiihtämään Finlandia-hiihdon! Tyttöjen kanssa kannustetaan iskää kovasti kotosalla, lähetetään kannustussuukkoja ja ekstra-energiaa. 

Nyt on merikin jäässä ja lempipaikkani näyttää kovin erilaiselta. Tänne meren äärelle kaipaan usein ja olen todella onnellinen, että löysimme tänne viime kesänä. Ensi viikolla olemme asuneet vuoden kodissamme, uudessa kunnassa ja tätä paikkaa naapurikunnan puolelta en varmaan olisi löytänyt ilman muuttoamme. Tänään tuossa kalliolla seistessä mietin kuinka onnellinen olen, ihan noin ylipäätään. Täällä mieli rauhoittuu ja luonto tekee tehtävänsä, on helppo kokea olevansa onnellinen, tyytyväinen ja unohtaa hetkeksi ne turhat huolet.




 

Retkiseuralaiset malttoivat hetken touhutakin, ennen kuin retkieväät olivat ainoa asia mielessä.



Huikaiseva hellä talvinen valo ♡



Upea, ihmeellinen aurinko, joka on paistanut koko lomaviikkomme. Harvinainen ihanuus, jota Etelä-Suomessa hiihtolomalla yleensä vain vierailevana tähtenä tavataan. Tämä erikoinen talven valo, joka on suloisena kaunis, aivan erilainen kuin muina vuoden aikoina. Tuo valo on myös jo selkeä lupaus keväästä!


Kuvaukset päättyivät tähän auringonlaskun hetkeen, kun alkoi keskittyminen nakkien grillausasteen seurantaan, hodareiden täytteiden valintaan, vaahtokarkkien annosteluun lapsille ja lopulta teen siemailuun termarista haahuillen takaisin rantaan nautiskelemaan - ihan vaan nautiskelemaan.



Follow my blog with Bloglovin

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Yö miilunpolttajan majassa



Mitäpä sitä ei vaimo tekisi miehen 40-vuotispäivää juhlistaakseen. Synttäripäivä toki oli ja meni jo, mutta silloin mies sai 40 lahjaa taloomme ja osa piharakennukseenkin piilotettuna. Kyllä,  aivan hullu idea, kuten vanhempi lapseni ystävällisesti minulle huomautti. Onneksi lapset ja vähän sukulaisetkin auttoivat, jotta sain kasaan kaikki 40 lahjaa. 

Yksi lahjoista oli eräilijälleni suunniteltu getaway, yö kahden kesken keskellä metsää miilunpolttajan majassa. Tammisaaresta löytyy tämä mainio paikka, Malmbacka, jossa on oikeaa outdoor-meininkiä. Erityisesti majoittuminen tällaisessa kolarkoja:ssa eli miilunpolttajan majassa on todellista retkeilyä tällaiselle ei ihan täysveriselle eräjormalle ☺︎. Huikea tunnelma majassa ja koko paikassa on, kun ilta pimenee ja myrskylyhdyt, takkatuli sekä kynttilät ovat ainoana valona. 




Lämmitimme kamiinaa majassamme koko illan, hakkasimme halot sinne ja saunalle, lämmitimme saunaa, luimme ja saunoimme oikein pitkään. Illan pimennyttyä untuvatakkeihin ja toppahousuihin varustautuneina lähdimme illallisen tekoon. Grillipaikka olikin mahtava kuvassa yllä oleva grilli-lato, jossa avotulen äärellä teimme juhlaillallisen. Savulohi meillä oli valmiina, jonka seuraksi grillasimme fetan sekä paprikat ja lohkoperunat paistoimme runsaassa voissa valurautapannulla avotulella - oi nam! Jälkiruoaksi vielä grillatut banaanit suklaalla täytettynä. Maistui muuten uni sen jälkeen, vaikka peti kovin kapea ja aika kova olikin.



Miilunpoltossa lopputuotteena ovat hiilet, joita Malmbackassa oli myös vieraiden käytettävissä.







Mahtava kokemus oli ja uudenlainen elämys, vaikka aamulla sormet jäässä aamupalaa syödessä vähän kotiin jo kaipasinkin. Suosittelen kyllä tutustumaan paikkaan, jos sillä suunnalla liikutte. Ehkäpä minäkin sieltä joskus itseni taas löydän, mies kun totesi, että tänne on tultava uudelleen!

Akut on ainakin hyvin ladattu uutta viikkoa varten! Mainiota tulevaa viikkoa kaikille, nautitaan upeasta luonnostamme ♡



sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Tammikuun retki



Viikon myöhässä näitä kuvia ja tunnelmia jakamassa, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Angiinan pirulainen iski minuun viikolla, kurkkukipu oli juuri niin karmea kuin joskus nuorenakin ja antibioottikuuri on tehokkaasti vienyt voimat. Onneksi suunta on koko ajan parempaan päin :).

Teimme viime sunnuntaina pitkästä aikaa perheen kesken retken meren äärelle. Lapset muistavat kovin hyvin keväisen retken, jolloin käärmeet olivat ottamassa aurinkoa sankoin joukoin... Talvella on se hyvä puoli, ettei niitä kavereita näy. Olinpa ehtinyt kaivata merta ja kallioita.  Pitkäksi aikaa ei talvella kallioille voi jäädä istuskelemaan ja tuulikin on välillä aikamoisen kylmä, mutta sama stressiä poistava vaikutus sillä on kuin lämpöisemmälläkin ilmalla. Tällä kertaa käveltiin ihan kunnon pätkä. Eväiden voimalla lapset jaksoivat yhteensä noin 7 km lenkin. Avotulella grillatut hodarit, kuuma glögi ja suklaa sekä tuulelta suojaisa nuotiopaikka ovat toimiva yhdistelmä!



Retkeily lasten kanssa on hyvin vaihtelevaa tunnelmiltaan, tiedättehän, ihan vaikka nollasta sataan ja takaisin voi vaihdella fiilikset. On niitä onnellisia, iloisia hetkiä ja ilmeitä siellä myös, kun vain sattuu oikeaan hetkeen olemaan kamera kädessä ;).






Olimme kyllä hyvään aikaan iltapäivällä, kun onnistuimme näkemään tammikuun taivaan pastellisia sävyjä erilaisina yhdistelminä, mutta myös lämpimämpiä ja vahvempia sävyjä auringon laskiessa. Josko menisimme retkelle yhdessä taas ensi kuussa?



Ajatukset alkavat siirtyä ensi viikkoon, töihin jotka laahaavat sairastumisen vuoksi, miehen tuleviin pyöreisiin syntymäpäiviin!! sekä ihan arjen askareihin ja talviunilta heränneeseen sisustusvimmaan! Mainiota uutta, alkava viikkoa kaikille teille!



perjantai 6. lokakuuta 2017

Perjantai-ilta Torronsuolla


Hyvä idea, jonka mahdollisti lasten samanaikaiset yökyläilyt. Järkevä ja käytännöllinen ratkaisu, johon keksimme lisätä tämän - kävelyn Torronsuon kansallispuistossa. Lähdimme siis mieheni kanssa jo iltapäivällä äitini mökille noutamaan tavaroita peräkärryllä. Koska lapsilla oli menonsa, voisimme hoitaa tämän reissun helposti ja jäädäkin samalla yöksi. Eilen aloimme molemmat pohtia, että pieni lenkki parhaaseen ruska-aikaan olisi mahtava. Erikoisen molempien vapaapäivän ansiosta pääsimme aikaisin liikkeelle ja mökille päästyämme kävimme laittamassa vain patterit päälle ja jättämässä peräkärryn parkkiin. Auto uudelleen käyntiin ja kohti Torronsuota, jossa nautimme pienen sadekuuron lisäksi ruskasta parhaimmillaan, niin Torrolla kuin automatkallakin. Huikeat värit ja ihana syksyn tuoksu ja mikä mahtava mini-irtiotto!








Sauna on lämmin, raitista ilmaa, lasi valkoviiniä ja maukas lämmin ateria nautittuna, tässä hetkessä ja (ihmeellisessä hiljaisuudessa!) on hyvä todella hyvä olla <3 Leppoisaa viikonloppua!




torstai 14. syyskuuta 2017

Arjen luksusta



Eilen oli niin kaunis ilta, siis niin upea auringonpaiste, kuulas ja raikas syysilma, että oli pakko olla itsekäs! Tulin kotiin vain piipahtamaan ja ilmoitin että lähtisin meri-metsälenkille. Ajoin uuteen lempipaikkaani, jossa pääsee upeille kallioille, meren rantaan sekä metsään. Otin reppuun kameran, sauvat kainaloon ja painelin kallioille ihailemaan auringon laskua. Ihastelin sitä kaikkea, hiljaisuutta, syksyn tuoksua, luonnon ääniä, meren kohinaa ja upeita syyskuun värejä. Nämä ovat niitä pieniä hetkiä, arjen helmiä.





Merikin näyttää ihan erilaista nyt syksyllä kun miltä se näytti kuukausi sitten. Tähän olisin voinut jäädä, vaikka kuinka pitkäksi aikaa, jos ei pimeän tulo olisi pelottanut minua ja pakottanut sivakoimaan autolle reippaaseen tahtiin :D. 


Kotimatkan alkuun oli pakko pysähtyä, huumaava usva peitti tietä ja viereistä peltoa. Kerrankin olisin oikeaan aikaan, niin että kamerakin on mukana. Perintökalleus-kamerani ei tahtonut toimia, tietysti juuri siinä hetkessä jäi jumittamaan, mutta lopulta minun onnistui napata pari kuvaa. Tämä oli ainoa kelvollinen ja toivon, että siitä välittyy teillekin vähän sen hetken lumoa. Nautiskellaan elosta <3