Kuihtuneet

Kuihtunut kimppu, jossa vielä hienot värit ja kauniit kukat, kauniimmat kuin tuoreina. Usein minusta se vanhempi, rosoisempi, kuluneempi ja ruttusempi on upeampi. Kun aika on jättänyt omat jälkensä, muuttuu hieman muodot ja kauneus on erilaista. Moni on ajan myötä kauniimpi <3

Synttärit sukulaisille

Juhlat jatkuivat lauantaina, kun 6-vuotiasta tulivat onnittelemaan sukulaiset ja kummit. Ihana kesäpäivä saatiin, vaikka tuulista olikin. Viimeisenä viitenä vuonna näihin aikoihin on aina nautiskeltu kauniista ja lämpimästä säästä. Mahtava juhlia, kun voi olla myös ulkosalla. Perheen muut synttärit kun ovat syys- ja talviaikaan. Kuvaaminen jäi juhlien tohinassa itseltä muutamaa kakkukuvaa lukuun ottamatta täysin. Lainasin sitten veljeni kuvista ensimmäisen ja viimeisen kuvan, ja ihan luvan kanssa.

Ryhmä Hau on edelleen kova juttu ja strösselit - onko maailmassa mitään parempaa kuin strösselit?

Kakun tekeminen raastoi jälleen hermojani, mutta kun lapset aamusella ihastelivat sitä, niin enpä enään harmitellut epäonnistumisia :D. Onneksi kakku myös maistui hyvälle. Mangotuorejuustolla maustettu vaahtoa molemmissa väleissä, vadelmia kaverina toisessa välissä ja mangoa soseutettuna toisessa. Sienikakkupohja oli vaihteeksi hyvä, makoisa ja kiva koostumukseltaan. Seuraavaksi leivotaan 70v. ja 75v. kakut, mutta vasta kahden viikon kuluttua :).

Onnellinen sankari laskeutuu juhlahumusta arkeen ja minä fiilistelen hetken vielä mielessäni mukavaa päivää, kun talo täyttyi ihmisistä, naurusta, höpötyksestä ja lasten kiljahduksista. Uusi viikko jälleen alkamassa, hetken onneksi vielä sunnuntaita jäljellä.

Kaverisynttärit

Huh! 6-vuotiaan kaverisynttärit on vietetty ja flunssaisena järkkäily käy ihan työstä. Senpä vuoksi helpoimman kautta mentiin tarjoilujen suhteen. Oikeastaan se on asenteeni lastenjuhlien tarjoilujen suhteen yleensäkin. Pääsin kyllä helpolla muutenkin, kun isosisko hoiti suurimman osan niin ohjelmien suunnittelusta kuin toteutuksestakin ja mieskin ehti apuun käytännön järjestelyihin.

Lapselle juhlan kruunaavat lahjat ja voi apua, miten mahtava lahja tässä on. Aivan huikea synttärilahja - naapurin lapsen piirtämä kuva, jonka kätevä äiti on painanut itse tekemäänsä paitaan! Paitaan oli kaiken lisäksi painatettu nimikointi. Kännykkäkuva ei tee oikeutta tälle ihanuudelle, mutta pakkohan tämä oli silti esitellä! Ihan koko perhe ihastui tähän ja arvaatte, että heti huomenna vesimelonipaita laitetaan päälle! Tässä on lahja, joka muistetaan <3.

Kesäinen kyläily

Niin se kesä tulikin hetkeksi takaisin! Aivan mahtavaa, että saimme kyläilyn ajaksi aurinkoisen ja lämpöisen kelin. Nautimme kesäisistä päivistä ystäviemme upealla tontilla, jossa vanha pihapiiri ja uusi talo kohtaavat kauniisti. 

Laiturin päässä istuskeltiin iltasella rauhassa aikuisten kesken ja päivällä hieman riehakkaammissa tunnelmissa lasten uimavalvojana. Kesäinen ilma oli ihanan epätodellinen viime viikon kylmien ja sateisten päivien jälkeen.

Kukat kukkivat eri puolilla pihaa vielä kauniisti, vaikka osassa aavistus syksystä olikin jo havaittavissa.

Tarpeellinen irtiotto omista kuvioista ja hauskaa aikaa yhdessä niin lapsille kuin aikuisillekin - aina yhtä mahtavaa käydä vierailulla täällä. Näissä maisemissa on helppo rentoutua ihanien ihmisten kanssa! Seuraavaan kertaan ja heippa taas kesä <3.

Illan tunnelmaa

Lapset nukahtivat ja tekemistä olisi kaikenlaista. Ihmettelen hämärtyvää iltaa ja valon muuttumista keittöissämme. Huvittaisi vain istahtaa teekupposen kanssa kynttiöiden valossa telkkarin ääreen tai kirja kainalossa petiin.

Istahdan hetkeksi ja hoidan kohta ne pakolliset, muut saa odottaa.

Kauniita unia ihmiset ja ihanaa alkavaa viikonloppua!

Jäähyväiset kesälle

Toki elokuuta on puolet jäljellä, mutta lähipäivän ilmat ja koulujen alku on saanut minut syksyisiin fiiliksiin. Tästä kuvasta välittyy tämän hetken tunnettani, haikeutta. Haikeutta loppumisesta, siirtymisestä toisaalle ja jäähyväisten jättämisestä. Samalla syntyy mahdollisuus jollekin uudelle, elämä rytmittyy selkeämmin ja on lupa rauhoittua. Ilma on raikas ja kuulas, luonnon värit muuttuvat vähitellen ja nämä pimenevät illat ovat niin tunnelmallisia. 

Syksy on ihana vuodenaika, kun valitsee itselle parhaat palat ja keskittyy niihin!

Kakkua kerroksissa

Siskonpojalle, sille pienelle pojalle, jota sain teini-ikäisenä vahtia ja leikittää, jota syntymästä jo kutsuin supermieheksi, joka yhtäkkiä onkin melkein kaksimetrinen ja asuu tyttöystävänsä kanssa - sille nuorelle miehelle (ja tyttikselle tietty) sain tehdä tupaantuliaisiin kakun. Ja joo, liikutuin tästä jotenkin niin, että kakun toteuttaminenkin oli vaikeaa, ja joo on se vähän höpsöä. Epäonnistumisia tuli matkalla, mutta lopulta kakku oli kuitenkin kotikutoisen hauska ja mikä tärkeintä, maku oli hyvä. 

Vaniljamousse vadelmilla ylemmässä kakussa ja sitruunamousse pensasmustikoilla alemmassa olivat molemmat makoisia. Kreemejä kakun päälle tein ensi kertaa kahta sekaisin ja kerrostalojen väkerrys olikin oma juttunsa... 

Kerrostalon väellä oli ihana uusi koti, jossa he jatkoivat tupareiden juhlimista ystäviensä kanssa. Me sukulaiset lähdimme masut täynnä koteihimme lauantai-iltaa viettämään. Minä päätin juhlistaa iltaa vielä skumpalla, villasukat jalassa ja kynttilöitä sytyttäen. Tunnelmallista viikonloppua teillekin!

Täydellinen nimppariyllätys

Voiko onnellisempi olla, kun aamulla saa nimpparilahjaksi mieheltä sen kupposen, joka jäi Kreetalta ostamatta? Se ihastuttava kulhonen, jota jo lentokoneessa itsekseni harmittelin, että jäi sitten sinne kaupan hyllylle. No eipä jäänyt ei! Mies oli ostanut sen, ja vielä kaksi eri kokoista, kun ei muistanut, kumpaa olin ihastellut :D.

Onnellinen, hieman ylimääräisten, mutta niiiin ihastuttavien kupposten omistaja on (lähes) sanaton. Ihan hiljaiseksi minua ei saa, mutta nyt melkein onnistui. Kiitollinen ja onnellinen tuosta ihanasta, huomaavaisesta miehestä, joka jaksaa yllättää aina vaan <3

Arjen alkaessa

voi vähän juhlia! Meillä alkaa koululaisella huomenna arki ja eskarilaisellakin virallisesti ensimmäinen eskaripäivä. Iltapalaksi tein tyttösille vohveleita ja herkulliset mansikat olivat mehukas ja raikas hillon korvike. Vähän sattui kinuskikastikettakin olemaan, niin tuli oikein vohveliannokset :).

Nyt talo on hiljentynyt ja tyttöset nukahtaneet. Minä juon vielä kupposen teetä, sytytän kynttilöitä ja katson hetken Areenasta jotain dekkaria. Josko sitä nukkumaan pääsisi tänään melkein ajoissa.

Alkaa työt, koulut ja muut tohinat milloin hyvänsä, niin toivon lempeää arkea kaikille. Ollaan armollisia itsellemme ja muistetaan ottaa niistä pienistä asioista ilo irti!

Sunnuntai

Aamu alkoi laiskasti, kuten sunnuntaihin sopii. Koululaisen toiveesta testattiin uusi pancakes-resepti, nutella-banaani, oi nam! 

Ohje alla, löysin sen Suussasulavaa rakkautta -blogista (sori, en vieläkään onnistu linkittämään suoraan tekstiin).

Nutella-banaanipannukakut

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

2 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 iso banaani hienoksi muussattuna

2 1/2 dl piimää

1 rkl öljyä

1 muna

1/2 dl nutellaa

Sekoita kulhossa kaikki muut ainekset paitsi nutella tasaiseksi taikinaksi. Lisää nutella ja sekoita huolimattomasti raidoiksi.

Lusikoi taikinaa lämpimälle paistinpannulle ja tee taikinasta ympyrän muotoinen lusikan avulla. (Paistoin itse pikkulettu-pannulla, jolloin ei tarvitse muotoilla). Anna paistua noin 1-2 minuuttia keskilämmöllä.  Kun pannukakun paistopinta on kultainen ja raaka puoli asettunut, käännä pannukakku ja anna sen paistua vielä 1-2 minuuttia. Me nautiskelimme näitä niin vaahterasiirapin, hillon kuin nutellankin kanssa.

Nyt, toisen pannarikierroksen jälkeen, voisin ehkä ryhtyä päivän toimiin. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Kesä tuoreena

Shoppailua koululaisen kanssa, autolla edestakaisin ajamista (koska oma pää on niin laho, ettei muista kaikkea kerralla), siivoamista ja sitten iltasella vielä ruokakauppaan. Tänään olin onnellinen, että ruokakauppa on vielä kuuden jälkeen auki. Ostin (toivottavasti) koko viikon ruoat ja harhailin pitkästä aikaa paikallisessa marketissa, kun päädyin hevi-osastolle, joka oli iloinen yllätys. Innostuin muiden ihanuuksien lisäksi kotimaisten kasvisten määrästä - niin paljon hyvännäköisiä, laadukkaita ja edullisia kasviksia! 

Meillä syötiin sitten myöhäiseksi illalliseksi tortilloja ja tacoja. Grillattu kana kreetalaisella mausteseoksella oli herkullista, mutta kyllä paistettu kasvismössö vei tänään voiton. Kuvia sain napattua vain pari, koska perhe vaati ruokaa syötäväksi ja minua seuraansa :D.

Tässä hetkessä tuntuu herkullisia tuoreita olevan niin ylenpalttisesti tarjolla, että miten niistä ehtii nauttia tarpeeksi? Meidän ainutlaatuinen kesämme kun on lyhyt eikä kotimaisia marjoja ja vihanneksia saa tuoreena vuoden ympäri. Ne ovat tämän hetken herkkuja, joita on tarjolla nyt. Silti häärään marjoja pakkaseen enemmän kuin sujautun suuhuni. 

Lainaan äitiäni, jolla on tapana sanoa painottaen jokaista kirjainta: n a u t i   n y t. Niinhän me sitten teemme, eikös vaan, koska äiti käskee :).

Häivähdys merta

Mieli palaa merelle, suurelle valtamerelle ja siihen rentouden tilaan, jossa olimme koko perhe vielä viikko sitten. Laitoin pestyä rantapyyhettä kaappiin, kun tuoksutin siinä hennosti meren tuoksua ja hetkessä olin valtameren äärellä. Aina vaan yllättää se, miten voimakas vaikutus tuoksuilla meihin on.

Samalla kaikki on hyvin tässäkin hetkessä, arkisempaan eloon jo melkein tottuneena. Ihania, vaikka väsyneitä iltoja vietetty pienemmän kanssa. Mustikoita poimittu kipollinen iltapalaksi, pakastettu vadelmia, ulkoiltu, syöty jäätelöannokset ja oltu vaan. Huomenna saadaan isosisko kotiin ja vietetään pitkästä aikaa viikonloppua kotosalla. Todellinen arki alkaa vasta koulujen alettua, ja siltikin on vielä kesä. Se jatkuu ja nämä elokuun illat vasta mahtavia ovatkin!

Muistoista vähitellen kotoisiin tunnelmiin blogissakin, kunhan maltan näitä ihania tunnelmia olla jakamatta :). Merellisiin tuoksuihin ja tyrskyjen kuviin toivotan hyvät yöt ja leppoisaa viikonloppua kaikille jo etukäteen!

Kreetan vihreää

Matkan muistelu jatkuu ja halusin fiilistellä sitä kukkien ja kasvien muodossa. Saaren pohjoisosassa kukkien väriloistoa oli jonkin verran, vaikkakin vihreää oli ehdottomasti eniten. 

Olipa aina välillä häivähdyksiä punaistakin.

Kovilla olivat siellä kukat auringon paahteessa, kerättynä yhteen vähän varjoa saamaan ja kastelua helpottamaan. 

Vehreää katto tavernassa oli yksinkertaisen kaunis ja käytännöllinen.

Etelän vuoristoissa kukkaloistoa ei enään nähty, mutta kauniita, sinnikkäitä kasveja kylläkin.

Oma palmumme, joka suhisi tuulessa välilllä hellästi mutta useimmiten puuskaisessa tuulessa hurjana. 

Korkeammalla vuoristossa vihreä muuttui tummemmaksi, harvinaisemmaksi ja kukat kauniin oljen väriksi. Ihana väritys, kuin syksyyn valmistautumassa...