Keittiön DIY-hyllyt

Työt alkoivat, mutta onneksi on valoisat kesäillat! Lapset ovat tämän viikon siskon tytön hoidossa ja illat ovat kuluneet miehen kanssa kaikissa pienissä puuhissa pihalla ja sisällä. Ehdimme sentään toissa iltana kokeilla SUP-lautaa, jonka saimme lainaan. Aivan mahtavaa puuhaa, sen jo tiesinkin, mutta täysin tyynellä joella se oli ihan superia!

Puuhailun tuloksena syntyivät nämä kauan odotetut avohyllyt keittiöön. Kasvihuoneilmiöstä löysin sopivan suloiset ja silti rouheat hyllynkannattimet. Viikonloppuna porhalsimme rautakauppaan viime hetkillä ja ostimme pari pätkää raakalautaa, jotka mies hioi. Minä maalasin ne, kalkkimaalilla tietenkin ja mies hoiti kiinnityksen, kuten yleensäkin. Minä toimin apupoika-anterona ja tietysti tärkeässä roolissa kertomassa mielipiteeni hyllyjen korkeuksista. 

Avohyllyt ovat minusta hurmaavia, erityisesti keittiössä. Haasteena on niiden täyttäminen sopivasti, tiedättekö mitä tarkoitan? Saisi olla paljon erilaisia kauniita asioita, muttei liikaa tai liian vähän, sopivan värisiä ja sitten olisi hyvä olla myös käytännöllisiä asioita, jotka ovat helposti käytettävissä. Vai olenko minä vain rajoittunut näiden avohyllyn suhteen, ehkäpä olen enemmän suljettujen kaappien ihminen. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen näihin, niin itse hyllyihin kuin niiden täyttämiseenkin. Lasipurkit ovat käytännöllisesti esillä, mutta myös kauniita ja sain lisäksi mahdutettua useammankin sekä koriste- että hyötyesineen hyllyille.

Sain myös maalattua alla olevan hyllykön, joka oli aiemmin vaaleanpunainen. Tykkäsin siitä alkuun sellaisena, mutta kun otimme sen ruokasalin hirsiseinältä alas ruokapöytä-projektin ajaksi, ei se pöydän valmistuttua enää istunutkaan sinne. Kiertelin aikani sen kanssa ympäriinsä, kunnes ymmärsin, että sille on paikka keittiössä. Se sopisi avohyllyjen vastakkaiselle seinälle mainiosti, mutta valkoisena ja nyt se on siinä, valkoisena ja niin kauniina!

Ylemmällä avohyllyllä on viileämpiä ilmoja ajatellen jo tulitikkulaatikko ja pimeämpi iltoja varten kynttilöitä. En vielä kaipaa kylmeneviä ilmoja, enkä etenkään kylmenevää taloa, vaikka takkatuli onkin syksyllä taas hurmaava. Sen sijaan niitä pimeämpiä elokuun iltoja jo vähän kaipaan. Kynttilöitä olen kyllä polttanut heinäkuussakin, vaikka se miehen mielestä onkin liikaa, pitäisi olla kai kesätauko. Pianhan se jo on elokuu, jolloin mieheltäkin tulee hyväksyntä kynttilöiden polttamiseen. Nyt vielä hetki ihmetellään näitä heinäkuun helteisiä päiviä ja valoisia iltoja. Ihanaa viikonloppua!

Lomalla vielä

Viimeinen lomaviikko ja kotona olen neljän viikon lomasta ollut vain vajaat kuusi päivää! Tarkoitus oli olla ehkä enemmänkin ja kyllä täällä vielä pari päivää tulee vietettyä viikonloppuna, mutta jotenkin nyt en malta olla aloillani. Haluan käydä ystäviä moikkaamassa, kun harvoin arjessa ehtii ja mikäs tässä lomalla ollessa on, kun ottaa ja lähtee. Ihanasti kaikille sopi lyhyellä varoitusajalla tulla kylään. Aamulla starttaa tyttöjen road trip, kun pakataan lasten kanssa auto ja aloitetaan kolmen päivän rundi Suomen suvessa.

Kotona ollessa on ollut ihana helleaalto, mutta sen vuoksi puuhailu on jäänyt aika vähälle, kun ei päivisin paljoa jaksa huseerata. Sain aamuisin ja iltaisin jotain tehtyä, vähän häärättyä puutarhassa ja yhden keittiöön tulevan hyllyn vihdoin maalattua sekä 10 kg mansikoita pakastettua, mutta muuten olen ottanut ihan vaan rennosti! Huvimajassa on tullut istuskeltua  kuumallakin muutamana aamuna, hetki lounaan yhteydessä ja vähän iltasella kuuntelemassa sirkkojen siritystä. Upea ja ihmeellinen kesä tämä on lämpöennätyksineen ja kuivuuksineen. Olen kyllä nauttinut, mutta lomalla onkin helppoa, kun ei tarvitse jaksaa tehdä niin paljon.

Vaihtaa vain välillä pelargonian muratin tilalle tai hakee muutaman luonnon kukan maljakkoon, laittaa äänikirjan päälle ja hakee lasillisen zero colaa sitruunalla ja istuu alas. Sitä se loma on viime päivinä ollut, no todellisuudessa aika hetkittäin, mutta silloin kun lapset ovat olleet kavereidensa kanssa ja itsekin malttanut olla keskeyttämättä olemista jollain hääräämisellä.

Leppoisia hellepäiviä kaikille, toivottavasti pääsette nauttimaan niistä oman fiiliksenne mukaan hikoilemalla auringossa tai viilentymällä tuulettimien ja ilmastointien alla. Joka tapauksessa kesää on vielä jäljellä puolitoista kuukautta ja pääsemme varmasti nauttimaan myös viileämmistä keleistä. Elokuun loppuun kesä virallisesti päättyy ja niin haluan ajatella, vaikka itsestä usein tuntuu, että koulun alkuun jollain tavalla loppuu kesä. Lasten lomien loppuessa alkaa monella tapaa arkirutiinit aikamoisella rytinällä ja kaikki se organiseeraaminen on niin syksyä! Sitä alan odottaa omalla tavallaan innokkaasti myös, mutten ihan vielä. Nyt on vielä kesä ja loma ♡

Kreetan parhaita

Aivan upea Kreetan loma on takana, 15 päivää, kaksi eri kylää ja kahdella eri kokoonpanolla. Kamera oli mukana miten sattui ja kuvia tuli harmillisen vähän lopulta otettua, mutta tyttäreni sanoin: "paine ne mieleen, ei kaikkea tarvitse kuvata". Pyrin kyllä kovasti painamaan mieleen hetkiä, tuoksuja, rentoa fiilistä, lämpöä tai pikemminkin kuumuutta sekä merta, sen ääniä ja tuoksuja.

Ensimmäinen viikko meni ystäväperheen kanssa upeissa vuoristomaisemissa ja merellekin katsellessa, uima-altaalla aurinkoa palvoen ja lasten uimahyppyjä arvioidessa, ihanissa tavernoissa syöden ja iltaisin terassilla aikuisten kesken Soudan lahden maisemia ihmetellessä. Toinen viikko vietettiin perheen kesken Paleochorassa, jossa ranta oli se juttu, hiekkarannalle oli 100m kämpiltä ja  leipomo oli ihan naapurissa. Tavernat ja kaupat olivat kaikki myös kävelymatkan päässä. Ensimmäiset kuvat ovat upean kaupan ulkopuolelta, jonka lapset heti nimesivätkin "äidin blogi-kaupaksi" ☺︎

Kreetan saaren ihanuuksia ovat myös kukat, vaikka luonto pääasiassa hyvin karua ja kuivaa, ovat hoidetut kukkivat kukat aivan hurmaavia väreineen ja tuoksuineen. Kreikkalainen ruoka on toki yksi syy, miksi saarelle usein matkustamme, mutta siitä ei ole kameralla yhtään kuvaa, kun oli joko niin kiire syödä tai liian pimeää kuvata!

Parasta on kuitenkin lämpö, meri ja rantaelämä! Pienemmän mielestä kärkisijoille pääsisi ehkä myös hiekkalinnojen teko ja rantakahvilaleikki. Erityisen ihanaa on tietysti se rentous ja leppoisa yhdessäolo, joka on erilaista kuin kotioloissa.

Sitten ovat ne hurmaavan kauniit illat ja aamut! Auringonnousut  ja -laskut, joiden sävyt ovat aina haalean hempeitä, ihan toisenlaisia kuin Suomessa. Aamulenkillä ihmettelin huomaamatonta auringonnousua, joka tulee ikään kuin varkaiten. Illalla pimeys lasketuu taas nopeasti ja tavernat muuttuvat erityisen tunnelmallisiksi kauniine valoineen.

Sitten toisinaan on vaan liian kuuma ja väsyttää, lapsia herkemmin, mutta kyllä aikuisiakin toisinaan. Hatut, veden juonti, vaatteilla suojaaminen (toisin kuin kuvassa) ja uv-vaatteet lapsilla uidessa sekä varjossa riittävästi oleilu ovat säästäneet meidät pahemmilta väsähdyksiltä. 

Ihania ovat myös pienten kylien kapeat kadut ja kujat, jotka muuttuvat illalla, kun tavernojen pöydät valtaavat kadut ja autoille tulee pääsy kielto. Ihmisiä kerääntyy syömään ja näinä viikkoina myös jalkapalloa seuraamaan. Hälinä ja kuhina on aika rauhallista, kun tavernoja on niin paljon. 

Ja sitten on se meri, loppumattoman ihana Kreikan meri ♡