lauantai 11. elokuuta 2018

Puutarhan uutuuksia ja ajatuksia bloggaamisesta



Tämä blogin pitäminen on minulle harrastus, sellainen jota ei suoriteta tiukkapipoisesti ja jota ei kehtaisi kuitenkaan listata harrastukset kohtaan, kun se ei ole niin aktiivista. Välillä koen, että pitäisi enemmän ja eihän blogin pitäminen ole järkevää, jos ei tuota postauksia monta kertaa viikossa tai lukijoita houkutellen valita kuvia tai aiheita. Olen kuitenkin todennut, että tässä elämänvaiheessa, tässä työssä ja oman elämän tasapainon huomioiden kerran viikossa tai joskus harvemmin on se tahti, joka sopii minulle juuri nyt. Lisäksi haluan kirjoittaa oman fiiliksen mukaan vähän tai enemmän, hömppää tai vähän enemmän hömppää.

Blogiin oli alun alkaen ajatus tuoda kuvat, joita muutenkin otin, jonnekin talteen. Itse asiassa ajatus oli, että elämässä on niin paljon ikävää, rumaa sekä turhauttavaa, että niiden vastapainoksi kaipaan kaunista, positiivista ja jopa "turhaa", sellaista joka vain on kivaa ja nättiä sekä vie ajatukset pois arjen kiireestä, maailman kurjuudesta ja omista tummista pilvistä. Ajatus oli vahvistaa sitä hyvää, jota elämä tarjoaa niissä pienissä hetkissä, jotka usein vaan vilahtavat ohi. Tänne niitä voisi tulla katsomaan myöhemminkin, selaamaan kuin päiväkirjaa, jota voi käydä kurkkaamassa ja muistelemassa. Julkinen blogista kuitenkin tuli, jotta joku muukin voisi saada iloa kuvistani. Onhan se myönnettävä, että on todella mukavaa, että täällä myös käy joku ja jos joku ilahtuu kuvistani. Se, että jotkut teistä käyvät täällä ihan säännöllisesti on ihan superia. Jokaiselle teistä ♡

Blogin aloittamisesta kunnia ja kiitos kuuluu yhdelle rakkaalle ystävälle, joka ehdotti sitä jo ennen kuin olin ajatukselle itse valmis. Tyrmäsin hänen ajatuksen alkuun täysin, mutta olihan se välähtänyt omassakin mielessä ja noin vuoden päästä blogi oli pystyssä! Kiitos Susu♡



Blogi-pölinät alkoivat oikeastaan siksi, että nämä puutarhakalusteet (ja toisetkin, jotka eivät vielä päässeet kuviin) ovat käytännössä tulleet meille blogin ansiosta! Mieheni tuttu on käynyt joskus katsomassa blogiani ja kun näiden kalusteiden aika oli siirtyä toisaalle otti hän yhteyttä ja kysyi, josko haluaisimme ostaa nämä, sopisivat kuulemma tyyliin. Ihan hyvin myyty! Mutta ovathan nämä herttaisia ja romanttisen rosoisia. En ole vielä varma minne nämä lopullisesti jäävät, mutta seilaavat täällä pihalla, kunnes löytävät paikkansa.


Ihanat ostivat minulle nimppariruusun, aamulla sujahti kauppaan isompi tyttönen ja aamupalalla sain ruusun sekä suklaalevyn ♡ Nautin ruususta cokis-lasin kanssa hetken tässä pöydän ääressä, kun muu perhe kävi paikallisessa keskiaika-tapahtumassa. Nypin ensin rikkaruohoja ja hääräsin, sitten hain kameran ja kuvasin sekä istuin lopulta tähän pöydän ääreen. Vaikken malttanut istua pitkään, niin ajattelin siinä hetkessä, että laitan tämän muistiin, tämän ehkä viimeisen kesäpäivän ja mukavana alkaneen päivän, rauhallisen ja rennon lauantain.




Kaiken keskeneräisen keskellä täällä pihalla yritän antaa olla ja ihastella sitä jotain yhtä pientä asiaa. Tänään niitä olivat uusien mansikoiden rönsyjen leikkaaminen, tämä pöytä tuoleineen ja se, että  meillä upea iso piha, joka on vain täynnä mahdollisuuksia!

I H A N A A viikonloppua kaikille teille, toivottavasti osaatte ottaa rennosti ja nautiskella, ainakin vähäsen!



keskiviikko 1. elokuuta 2018

Tervetuloa elokuu!



Ihana elokuu, kuinka rakastankaan kesän virallisesti viimeistä kuukautta. Olen harvoin lomalla elokuussa, joten luonnollisempaa olisi kai tykätä enemmän heinäkuusta, mutta elokuussa on ihan oma taikansa. Tällaisena kesänä on ilmojen puolesta hyviä kuukausia enemmän, mutta muutoin elokuu on usein se, jolloin varmemmin on hyviä ilmoja. Elokuun illat ovat mahtavia, usein vielä lämpimiä, mutta jo hämärtyviä ja siten niin tunnelmallisia. 

Nyt kylvetään kuitenkin vielä ihanassa valossa ja ruokasalin värit ovat tällä hetkellä ihan minimissä, valoisaa ja vaalea sekä vähän kasvien vihreää. Ihastuin valoisuuden kautta keräilemään ikkunalaudalle ja nyt pöydälle  erilaisia lasipulloja. Erikoisempi kuohuviinipullo, viskipullo, sokerikko, yhden kukan maljakko, lasiset juomapullot ja teen säilytykseen käyttämäni pullo ovat hurmaavia auringon paistaessa niiden lävitse.



Pienten yksityiskohtien näpertäminen ja järjestely on minusta kivaa, vaikka välillä tuntuukin ihan hassulta säätää kivien tai simpukoiden paikkaa neljännen kerrran. Tähän tarjottimelle vaihtui nyt simpukoiden, kivien ja kynttilän pätkien kokonaisuus, joka sopi minusta elokuuhun oikein hyvin. Kesäiset simpukat ja syksyä enteilevät kynttilät, juuri sitä mitä elokuukin parhaimmillaan on, kesää ja syksyä sopivasti yhdistettynä!




Pari arkipäivää jäljellä ja taas päästään viikonloppuun, mahtavaa! Meillä muu perhe lomailee nyt, mutta ensi viikolla alkaa tytöillä jo koulu. Ennen arkeen paluuta on heillä kuitenkin mukavaa aikaa iskän kanssa ja varmaan joku seikkailukin edessä. Helteisen ihanaa loppuviikkoa ihan kaikille, jotka piipahtavat täällä harvakseltaan päivittyvässä blogissani ♡




torstai 26. heinäkuuta 2018

Keittiön DIY-hyllyt



Työt alkoivat, mutta onneksi on valoisat kesäillat! Lapset ovat tämän viikon siskon tytön hoidossa ja illat ovat kuluneet miehen kanssa kaikissa pienissä puuhissa pihalla ja sisällä. Ehdimme sentään toissa iltana kokeilla SUP-lautaa, jonka saimme lainaan. Aivan mahtavaa puuhaa, sen jo tiesinkin, mutta täysin tyynellä joella se oli ihan superia!

Puuhailun tuloksena syntyivät nämä kauan odotetut avohyllyt keittiöön. Kasvihuoneilmiöstä löysin sopivan suloiset ja silti rouheat hyllynkannattimet. Viikonloppuna porhalsimme rautakauppaan viime hetkillä ja ostimme pari pätkää raakalautaa, jotka mies hioi. Minä maalasin ne, kalkkimaalilla tietenkin ja mies hoiti kiinnityksen, kuten yleensäkin. Minä toimin apupoika-anterona ja tietysti tärkeässä roolissa kertomassa mielipiteeni hyllyjen korkeuksista. 




Avohyllyt ovat minusta hurmaavia, erityisesti keittiössä. Haasteena on niiden täyttäminen sopivasti, tiedättekö mitä tarkoitan? Saisi olla paljon erilaisia kauniita asioita, muttei liikaa tai liian vähän, sopivan värisiä ja sitten olisi hyvä olla myös käytännöllisiä asioita, jotka ovat helposti käytettävissä. Vai olenko minä vain rajoittunut näiden avohyllyn suhteen, ehkäpä olen enemmän suljettujen kaappien ihminen. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen näihin, niin itse hyllyihin kuin niiden täyttämiseenkin. Lasipurkit ovat käytännöllisesti esillä, mutta myös kauniita ja sain lisäksi mahdutettua useammankin sekä koriste- että hyötyesineen hyllyille.

Sain myös maalattua alla olevan hyllykön, joka oli aiemmin vaaleanpunainen. Tykkäsin siitä alkuun sellaisena, mutta kun otimme sen ruokasalin hirsiseinältä alas ruokapöytä-projektin ajaksi, ei se pöydän valmistuttua enää istunutkaan sinne. Kiertelin aikani sen kanssa ympäriinsä, kunnes ymmärsin, että sille on paikka keittiössä. Se sopisi avohyllyjen vastakkaiselle seinälle mainiosti, mutta valkoisena ja nyt se on siinä, valkoisena ja niin kauniina!



Ylemmällä avohyllyllä on viileämpiä ilmoja ajatellen jo tulitikkulaatikko ja pimeämpi iltoja varten kynttilöitä. En vielä kaipaa kylmeneviä ilmoja, enkä etenkään kylmenevää taloa, vaikka takkatuli onkin syksyllä taas hurmaava. Sen sijaan niitä pimeämpiä elokuun iltoja jo vähän kaipaan. Kynttilöitä olen kyllä polttanut heinäkuussakin, vaikka se miehen mielestä onkin liikaa, pitäisi olla kai kesätauko. Pianhan se jo on elokuu, jolloin mieheltäkin tulee hyväksyntä kynttilöiden polttamiseen. Nyt vielä hetki ihmetellään näitä heinäkuun helteisiä päiviä ja valoisia iltoja. Ihanaa viikonloppua!



keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Lomalla vielä



Viimeinen lomaviikko ja kotona olen neljän viikon lomasta ollut vain vajaat kuusi päivää! Tarkoitus oli olla ehkä enemmänkin ja kyllä täällä vielä pari päivää tulee vietettyä viikonloppuna, mutta jotenkin nyt en malta olla aloillani. Haluan käydä ystäviä moikkaamassa, kun harvoin arjessa ehtii ja mikäs tässä lomalla ollessa on, kun ottaa ja lähtee. Ihanasti kaikille sopi lyhyellä varoitusajalla tulla kylään. Aamulla starttaa tyttöjen road trip, kun pakataan lasten kanssa auto ja aloitetaan kolmen päivän rundi Suomen suvessa.

Kotona ollessa on ollut ihana helleaalto, mutta sen vuoksi puuhailu on jäänyt aika vähälle, kun ei päivisin paljoa jaksa huseerata. Sain aamuisin ja iltaisin jotain tehtyä, vähän häärättyä puutarhassa ja yhden keittiöön tulevan hyllyn vihdoin maalattua sekä 10 kg mansikoita pakastettua, mutta muuten olen ottanut ihan vaan rennosti! Huvimajassa on tullut istuskeltua  kuumallakin muutamana aamuna, hetki lounaan yhteydessä ja vähän iltasella kuuntelemassa sirkkojen siritystä. Upea ja ihmeellinen kesä tämä on lämpöennätyksineen ja kuivuuksineen. Olen kyllä nauttinut, mutta lomalla onkin helppoa, kun ei tarvitse jaksaa tehdä niin paljon.



Vaihtaa vain välillä pelargonian muratin tilalle tai hakee muutaman luonnon kukan maljakkoon, laittaa äänikirjan päälle ja hakee lasillisen zero colaa sitruunalla ja istuu alas. Sitä se loma on viime päivinä ollut, no todellisuudessa aika hetkittäin, mutta silloin kun lapset ovat olleet kavereidensa kanssa ja itsekin malttanut olla keskeyttämättä olemista jollain hääräämisellä.


Leppoisia hellepäiviä kaikille, toivottavasti pääsette nauttimaan niistä oman fiiliksenne mukaan hikoilemalla auringossa tai viilentymällä tuulettimien ja ilmastointien alla. Joka tapauksessa kesää on vielä jäljellä puolitoista kuukautta ja pääsemme varmasti nauttimaan myös viileämmistä keleistä. Elokuun loppuun kesä virallisesti päättyy ja niin haluan ajatella, vaikka itsestä usein tuntuu, että koulun alkuun jollain tavalla loppuu kesä. Lasten lomien loppuessa alkaa monella tapaa arkirutiinit aikamoisella rytinällä ja kaikki se organiseeraaminen on niin syksyä! Sitä alan odottaa omalla tavallaan innokkaasti myös, mutten ihan vielä. Nyt on vielä kesä ja loma ♡




keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kreetan parhaita



Aivan upea Kreetan loma on takana, 15 päivää, kaksi eri kylää ja kahdella eri kokoonpanolla. Kamera oli mukana miten sattui ja kuvia tuli harmillisen vähän lopulta otettua, mutta tyttäreni sanoin: "paine ne mieleen, ei kaikkea tarvitse kuvata". Pyrin kyllä kovasti painamaan mieleen hetkiä, tuoksuja, rentoa fiilistä, lämpöä tai pikemminkin kuumuutta sekä merta, sen ääniä ja tuoksuja.

Ensimmäinen viikko meni ystäväperheen kanssa upeissa vuoristomaisemissa ja merellekin katsellessa, uima-altaalla aurinkoa palvoen ja lasten uimahyppyjä arvioidessa, ihanissa tavernoissa syöden ja iltaisin terassilla aikuisten kesken Soudan lahden maisemia ihmetellessä. Toinen viikko vietettiin perheen kesken Paleochorassa, jossa ranta oli se juttu, hiekkarannalle oli 100m kämpiltä ja  leipomo oli ihan naapurissa. Tavernat ja kaupat olivat kaikki myös kävelymatkan päässä. Ensimmäiset kuvat ovat upean kaupan ulkopuolelta, jonka lapset heti nimesivätkin "äidin blogi-kaupaksi" ☺︎





Kreetan saaren ihanuuksia ovat myös kukat, vaikka luonto pääasiassa hyvin karua ja kuivaa, ovat hoidetut kukkivat kukat aivan hurmaavia väreineen ja tuoksuineen. Kreikkalainen ruoka on toki yksi syy, miksi saarelle usein matkustamme, mutta siitä ei ole kameralla yhtään kuvaa, kun oli joko niin kiire syödä tai liian pimeää kuvata!


Parasta on kuitenkin lämpö, meri ja rantaelämä! Pienemmän mielestä kärkisijoille pääsisi ehkä myös hiekkalinnojen teko ja rantakahvilaleikki. Erityisen ihanaa on tietysti se rentous ja leppoisa yhdessäolo, joka on erilaista kuin kotioloissa.



Sitten ovat ne hurmaavan kauniit illat ja aamut! Auringonnousut  ja -laskut, joiden sävyt ovat aina haalean hempeitä, ihan toisenlaisia kuin Suomessa. Aamulenkillä ihmettelin huomaamatonta auringonnousua, joka tulee ikään kuin varkaiten. Illalla pimeys lasketuu taas nopeasti ja tavernat muuttuvat erityisen tunnelmallisiksi kauniine valoineen.


Sitten toisinaan on vaan liian kuuma ja väsyttää, lapsia herkemmin, mutta kyllä aikuisiakin toisinaan. Hatut, veden juonti, vaatteilla suojaaminen (toisin kuin kuvassa) ja uv-vaatteet lapsilla uidessa sekä varjossa riittävästi oleilu ovat säästäneet meidät pahemmilta väsähdyksiltä. 


Ihania ovat myös pienten kylien kapeat kadut ja kujat, jotka muuttuvat illalla, kun tavernojen pöydät valtaavat kadut ja autoille tulee pääsy kielto. Ihmisiä kerääntyy syömään ja näinä viikkoina myös jalkapalloa seuraamaan. Hälinä ja kuhina on aika rauhallista, kun tavernoja on niin paljon. 


Ja sitten on se meri, loppumattoman ihana Kreikan meri ♡


torstai 21. kesäkuuta 2018

Kesäinen kakku ja lomatoivotukset!


Tämän kesäisen kakun tein kummityttöni 3-vuotispäiville. Ohje jäi laittamatta tänne blogiin, kun olen keskittynyt tekemään töitä valmiiksi ennen kesälomaa sekä organisoinut perheen tavaroita ja tarpeita lomamatkaa varten. Nyt pikaisesti piipahdan täällä toivottamassa samalla kertaa ihanaa juhannusta ja mahtavaa kesää! Reissussa ei blogi päivity, katsotaan sitten mikä on tilanne kotiinpaluun jälkeen heinäkuussa. Instassa lomakuulumisia pääsee seuraamaan vähintäänkin storiesin puolella.


Itse asiaan, eli kakkuun, jonka pohja on perinteinen viiden munan sokerikakku, johon lisäsin 2 tl vaniljasokeria tuomaan makua. Täytteenä on mango-valkosuklaavaahto, joka on muokattu Kinuskikissan suklaatäytteestä. Vältän käyttämästä liivatetta ja korvaan sen useimmiten suklaalla tai vaniljakreemijauheella. 

Mango-valkosuklaatäyte

4dl vispikermaa
200g Philadelphia tm. maustamatonta tuorejuustoa
290g (2 levyä) Pandan valkosuklaata
n. 2,5-3dl Bonne tm. mangososetta

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita notkistettu tuorejuusto sekä mangosose sekaan. Sulata suklaa miedolla lämmöllä (Max 300 W) mikrossa laakeassa astiassa. Sekoita sulanut suklaa seokseen. Maista ja lisää tarvittaessa mangososetta. Levitä pohjan päälle ja jähmetä jääkaapissa.

Kakun päällä on Violan vaniljatuorejuustoa (n. 300g), joka on värjätty pastavärillä (Wilton tm.), joita myydään nettikaupoissa mitä upeammissa värivaihtoehdoissa. Koristelussa voi sitten päästää luovuutensa valloilleen ja valita syötävät koristeet kohderyhmän mukaan.


Herkullista, kaunista, rentouttavaa, iloista, hetkiin pysähtyvää ja ennen kaikkea juuri sinun näköistäsi kesää!



keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Helppo DIY saippua



Saippua on ihana pieni lahja. Lasten opettajat ovat useammatkin saaneet tällaisen muistamisen, samoin harrastusten ohjaajat ja toki sukulaisetkin. Parasta on se, että nämä ovat todella helppo tehdä valmiista saippuamassasta. Olen aiemminkin aiheesta postannut, mutta kertaushan on vaan hyväksi! Valmista massaa saa värittömänä esim. Sinellistä, mutta olen tilannut useamman kerran sitä valkoisena ja värittömänä Lahtisen vahavalimosta. He myyvät myös eteerisiä öljyjä, joita voi käyttää tuoksun tuomiseksi sekä väriainetta saippuaa varten. Kokeilin ensi kertaa väriainetta ja sain aikaiseksi alla olevan suloisen pinkin greippisaippuan! Tarkemman ohjeen antaminen on vaikeaa, kun teen vähän näppituntumalla, mutta alla summittaista ohjetta.



Pinkki greippisaippua:

1pkt saippuamassaa
noin 10-20 tippaa eteeristä öljyä, esim. greippi
noin 1 tl saippuaväriä 

Kookossaippua:

1 pkt saippuamassa
 noin 5-10 tippaa saippuatuoksua, kookos
1/2-1 pussillinen pieniä kookoshiutaleita

Lisäksi tarvitaan 2 vanhaa kattilaa vesihaudetta varten, jossa massa sulatetaan levyllä miedolla lämmöllä. Kattila otetaan pois levyltä, kun massa on täysin sulanut ja lisätään tuoksu sekä väri tm. raaka-aineet. Tuoksun määrää on vaikea arvioida, joten kannattaa laittaa alkuun vähemmän, tuoksutella massaa ja lisätä tarpeen mukaan tipottain. Lopulta massa kaadetaan puhtaaseen ja kuivaan maitotölkkiin ja jätetään jäähtymään. Huom! Kookoshiutaleet eivät jakaannu tasaisesti massan jäähtyessä, vaan osa saippuasta on hiutaleista ja osa sileää. Väri on myös hieman erilainen, kuten yllä olevasta kuvasta voi huomata. Ikkunalaudalla olevissa on hiutaleita ja lautasella olevissa ei.

Valmiin saippuan voi leikata veitsellä haluamansa kokoisiksi palasiksi tai ottaa piparimuotilla saippuasiivusta vaikka sydämenmuotoisia palasia. Ylimääräiset reunat voi joko pikaisesti sulattaa uudelleen tai käytää sellaisenaan itse. Saippuaa voi toki tehdä vain puolikkaasta paketista kerrallaan tai tehdä yhdestä paketista kahta erilaista.

Aiempi suosikkini oli sitrussaippua, jonka väri ja osittain tuoksukin tulee appelsiinin, sitruunan ja limen kuoresta. Kuoriraasteen lisään jo sulamisvaiheessa, jotta tuoksu ja väri tulevat vahvempana. Tämän lisäksi käytän eteeristä greippiöljyä tuoksua vahvistamaan, kuoret eivät yksinään riitä tuomaan riittävän syvää ja raikasta tuoksua.



Kokeilkaa ihmeessä saippuan tekoa, yksinkertaista ja nopeasti valmista - juuri sellaista mukavaa diy-puuhaa! Vinkatkaa myös, jos teillä on hyviä ideoita tai kokeiluja tuoksuista sekä erilaisista raaka-aineista!