Postauksen arvoinen teepannu

jos tai kun joku esine on näin sievä, niin käsittämättömän söötti, on se ihan oman postauksen arvoinen. On toki sanomattakin selvää, että kun tämä sievänen tuli kaupassa vastaan, en voinut vastustaa - siis yritin toki, mutta se hyppäsi hyllyltä syliini ja vinkui päästä mukaani. Seisoin siinä halaten pannua ja koettaen jättää sen takaisin hyllyyn, mutta no tiedätte jo kuinka kävi. Näin oitis mielessäni tämän suloisen teepannun ruokasalin pöydällä, juuri kuten tuossa kuvassa yllä sekä itseni viikonloppuaamuna, yöpuvussa aamupalapöytään siirtymässä ja kaatamassa kupillisen höyryävää teetä kuppiini. Näin sen rauhallisen, seesteisen hetken, kun koko päivä on vielä edessä eikä minnekään ole kiire. Niin se pannu tuli meille, vahvan mielikuvan saattelemana ja sopiihan se ihan hemmetin hyvin meidän ruokasaliin!

Sievänen löytyi pilkkahintaan Tigeristä, kun olin isomman koululaisen seurana hänen käyttäessään lahjakorttinsa viimeisiä euroja. Onhan tuo erikoinen paikka ostaa astioita ja epäilen vähän miten kestävä pannu on, mutta välillä sitä hurahtaa kauniisiin hassutuksiin. 

Jos jollekulle on epäselvää, niin olen teenjuoja - vain ja ainoastaan teen. En pidä kahvin mausta, en siis missään muodossa, en edes leivonnaisissa. Äitini sanoi minulle, varmaan lukioikäisenä, että kyllä sinäkin sitten aikuisena opit kahvia juomaan. Sitä aikuisuutta odottaen siis edelleen... Teelaaduissa pidän kyllä useammasta, vihreästä teestä sitruunalla tai muilla mausteilla, hyvästä earl greystä tai maustetusta hentoisesta valkoisesta teestä.

Aamulla vielä rauhallinen teehetki luvassa, vaikka loma täällä lopuillaan, niin vielä sunnuntai nautiskellaan. Sitten vasta paluu arjen pariin koko perheellä. Suloista sunnuntaita kaikille!

Follow my blog with Bloglovin

Kaunista viikonloppua!

Kukat tekee perjantaista entistä paremman, kauneutta ympärille ja laskeutuminen viikonloppuun voi alkaa. Siisti koti oli myös mielessä, mutta imurin joku suodatin on rikki, joten tyydyn tilanteeseen. Positiivisilla mennään: kaunis ilta, kaupassa käyty, raivoisa kahvakuulatunti takana, saa valvoa ja töllötellä telkkaa. 

Ehkä otan lasillisenkin, korkkaan skumpan tai sitten lipitän pannullisen teetä :D. Näillä yksinkertaisilla jutuilla mennään ja höllätään arjen paineista. Nauttikaahan ihmiset viikonlopusta, pakkohan se on nauttia nyt, kun viimeinen lämmin päivä hetkeen on luvassa huomiseksi ;D.

Unta ja puuroa

Viikonloppu jo kolkuttaa oven takana, äkkiä on viikko mennyt. Keväinen fiilis ja valoisuus ovat ihastuttaneet tällä viikolla, mutta on kyllä väsyttänyt. Enkä ole ainoa, ainakaan meidän perheessä. Eskarilaisen kanssa mentiin eilen ennätysaikaisin nukkumaan ja teki kyllä hyvää. Voisi useammankin ymmärtää mennä ajoissa nukkumaan, mutta vaikeaahan se on malttaa, kun haluaa ehtiä kaikenlaista. 

Väsyneenä tekee mieli lämmintä, täyttävää ja makeaa syötävää. Silloin maistuu pehmeä, lämmin maitopohjainen puuro. Mannapuuro on hyvää ja väsyneelle sopivan nopeaa valmistaa. Lapsena mannapuuroa sai Isin luona ilta- tai aamupalaksi ja söin sen ehdottomasti voisilmällä, kuten mieluusti nykyäänkin. Lapsuuden makumuistot ovat kyllä niin vahvoja! Sen lisäksi lapsuudesta muistuttaa AnnanMannan pakkaus, joka on onneksi säilyttänyt samankaltaisen ulkoasunsa :). Meidän tyttöset sen sijaan nauttivat mannapuuron yleensä kanelilla ja sokerilla, kuten riisipuuronkin. 

Tämä kaunis vaaleanpunainen hylly jäi ruokasalin hirsiseinälle omalle paikalleen. Ostimme sen aiemmilta asukkailta ja juuri tuohon paikkaan se tuntuu kuuluvan. Vielä vähän haen mitä siihen laitan esille, mutta hylly ihan itsessään ihastuttaa tuossa seinällä joka kerta ohi mennessä. 

Makoisia unia ja mukavaa alkavaa viikonloppua!

Rautaa ja pellavaa

Saimme herttaisen pellavaisen kiitoksen kiinteistövälittäjältä, Balmuirin pyyhkeitä ei minulla aiemmin olekaan ollut. Raaskikohan näin kauniita keittiöpyyhkeitä ottaa käyttöön? Vai säilöisikö perisuomalaisesti kaappiin, etteivät kulu :D. Viikonloppuna löytyi purkaessa pyyhkeiden lisäksi nämä sydänkoukut. Rautalanka-askarteluja en olekaan piiitkään aikaan tehnyt. Nämä olen aiemmin vääntänyt, ovat jääneet vain viimeistelyä vaille. Nyt olisi yksittäisille koukuille tai vaikka näistä rautalankasista koukuista laudan palaseen väsätylle naulakolle tilaa ja käyttöä!

Ihana yhdistelmä, pehmoinen pellava sekä karu rautalanka, joka muuttuu taivuttaessa kauniiksi, herkäksikin. Arvaamaton materiaali työstää se kyllä on. Mielikuvan mukaista siitä harvoin tulee, vaan lanka taipuu omalla tavallaan ja omaa suunnitelmaa joutuukin muuttamaan. Kliseisesti voisi sanoa, että vähän niin kuin tämä elämä, suunnitelmaa saa usein matkan varrella muuttaa :).

Pohdittavaksi vielä jää, mistä nämä koukut löytävät paikkansa ja millaisena kombona. Hmm. Balmuir-keittiöpyyhkeen ripustamiseen yksittäinen vai kolmen settinä makkariin kauniiden korujen tai muun olennaisen esille laittamiseen? En vain pysty vielä päättämään, joten talletan kaikki kaappiin odottomaan ;D.

Puuhasteluja ei nyt kyllä jaksa, onnellinen vain että maanantaista on selvitty. Onneksi tästä se vaan paranee, päivä päivältä valo lisääntyy ja luntakin sataa vähän vähemmän! Tsempit viikkoon kaikille, huumorin kautta :).

Perintökalleuksia

Tavaroita pakkaillessa löytää ihania muistoja, joita jäisi mieluusti lukemaan tai katselemaan. Siihen sitä saakin aikaansa kulumaan :). Nyt muistolaatikot on saatu pakkailtua ja kaappeja käyty läpi jo monen monta. Ihana tunne kyllä saada kahdeksan vuoden aikana kertynyttä roinaa pois ja muuttolaatikoita täytettyä.

Vielä ei ole keittiön pakkaamisen vuoro, mutta nämä ihanuudet, isältä saadut perintölusikat tupsahtivat kaapista juuri sopivasti. Muistoja täynnä ovat nämäkin, suurin osa isäni äidin palkintolusikkoja. Näin kauniita lusikoita ei kaupasta kyllä löydä, eikä ainakaan näin upeaa säilytysrasiaa! Juhlapäivinä pääsevät herttaiset lusikat kahvipöytään ja käyttöön. Ehkäpä näitä voisi käyttää vähän useamminkin...

Tällaisista pienistä kauniista esineistä saatan hetkeksi innostua niin, että muu perhe pitää jo pöpinä. Eihän sen niin väliä, kun muutenkin se leima taitaa jo olla :D. Enkä usko olevani ollenkaan ainoa, joka höpsähtää kauniista asioista. Vai kuinka on?

Pullantai

Flunssaisena minulle tulee aina pullanhimo ja koska se on myös miehen lempiherkku ja sain isomman tyttösen avuksi, niin olihan siinä jo syytä leipoa :). Samalla haluan esitellä ihanaisen vadin, jonka rakas siskoni osti minulle kirpparilta. Omputkin jo siinä kuvasin, mutta jäi silloin kertomatta stoori. Olen siis hulluna sinkkisiin ja muihin metallisiin vateihin, kulhoihin ym. ja siskokin hyvin tämän hulluuteni tietää. Tämä yksilö tuli pelastetuksi kirpparin hyllystä, koska se oli kuulemma yksinäisenä huutanut nimeäni :D. 

Romanttishenkiset astiat ovat myös heikkouteni. Olen kuitenkin pidättäytynyt (tähän mennessä) ostamasta niitä muuta kuin käytettyinä. Tämä herttainen valkoinen lautanen on Kierrätyskeskuksesta, josta olen löytänyt suurimmat astia-aarteeni.

Kiitos Sis, tää on ihku <3

Nyt kuitenkin on pullantai ja päätösten aika. Korvapuusti vai voisilmäpulla - taisinpa ottaa molemmat!

Lasi viiniä

Päivän touhut on touhuttu ja nyt tunnelmoidaan sateen ropistessa. Kynttilöitä palamaan ja lasillinen viiniä. Mieli on hieman apea ja ajatukset pyörivät elämän rajallisuudessa, siinä miten muistaisimme pitää huolta läheisimmistä ja muistasimme sanoa, että välitämme. 

Päivän pienet tuunaukset, kynttilöiden koristelut rautalangalla lahjaksi yhdelle rakkaalle nuorelle neidille. Oikea valoisa lahja myöhästyy vähän, joten vien näistä tunnelmaa ensi alkuun. Huomenna kokoontuu puolet sukua juhlimaan ja viikon päästä taas. Harvinaisen usein nyt tavataan, mikä on erityisen mukavaa. Sitten voisi tavata sen toisen puolen suvun kanssa :).

Ulkona tuulee ja sataa, ikkunan pidän auki, vaikka kynttilän liekki heiluu tuulessa, koska haluan kuulla ropinan paremmin. Otan toisen lasillisen viiniä ja menen halimaan noita höpsöjä. Ja juu, olen tänään ihan herkkis.

Kuihtuneet

Kuihtunut kimppu, jossa vielä hienot värit ja kauniit kukat, kauniimmat kuin tuoreina. Usein minusta se vanhempi, rosoisempi, kuluneempi ja ruttusempi on upeampi. Kun aika on jättänyt omat jälkensä, muuttuu hieman muodot ja kauneus on erilaista. Moni on ajan myötä kauniimpi <3

Kesäinen kyläily

Niin se kesä tulikin hetkeksi takaisin! Aivan mahtavaa, että saimme kyläilyn ajaksi aurinkoisen ja lämpöisen kelin. Nautimme kesäisistä päivistä ystäviemme upealla tontilla, jossa vanha pihapiiri ja uusi talo kohtaavat kauniisti. 

Laiturin päässä istuskeltiin iltasella rauhassa aikuisten kesken ja päivällä hieman riehakkaammissa tunnelmissa lasten uimavalvojana. Kesäinen ilma oli ihanan epätodellinen viime viikon kylmien ja sateisten päivien jälkeen.

Kukat kukkivat eri puolilla pihaa vielä kauniisti, vaikka osassa aavistus syksystä olikin jo havaittavissa.

Tarpeellinen irtiotto omista kuvioista ja hauskaa aikaa yhdessä niin lapsille kuin aikuisillekin - aina yhtä mahtavaa käydä vierailulla täällä. Näissä maisemissa on helppo rentoutua ihanien ihmisten kanssa! Seuraavaan kertaan ja heippa taas kesä <3.

Saippuakauppias

Tähän päivään kaipasin suloisuutta, jotain herttaista ja kaunista. Arjen harmaita ajatuksia pyrin siirtämään usein puuhailun kautta toisaalle. Käsillä tekeminen on kyllä terapeuttista! Ensin leivoin raparperinpiirakan ja iltapuhteiksi ryhdyin pakkaamaan tekemiäni saippuoita. Onhan taas se aika vuodesta, kun lahjoja saa jakaa. 

Saippuiden valmistus on todella helppoa valmiin saippuamassan avulla. Sinelli ainakin myy massaa, jonka hinta on noin 16€. Sulatan massan vesihauteessa vanhassa kattilassa ja lisään tilpehöörit lopuksi. Siten kaato esim. pestyyn, kuivaan maitopurkkiin ja jäähtymään. Lempparini on sitrussaippua, näissä on sitruunan ja limen kuorta, mehua sekä greipin tuoksuista aromaattista öljyä.

Kauppiaaksi ei ehkä tällä tekotavalla kannata ryhtyä, mutta suloisia lahjoja näistä tulee kyllä!

 Kukkaisen kauniita, höttöisen suloisia ajatuksia lähettelen teidänkin arkeenne. Sweet dreams!