Tavaroita pakkaillessa löytää ihania muistoja, joita jäisi mieluusti lukemaan tai katselemaan. Siihen sitä saakin aikaansa kulumaan :). Nyt muistolaatikot on saatu pakkailtua ja kaappeja käyty läpi jo monen monta. Ihana tunne kyllä saada kahdeksan vuoden aikana kertynyttä roinaa pois ja muuttolaatikoita täytettyä.
Vielä ei ole keittiön pakkaamisen vuoro, mutta nämä ihanuudet, isältä saadut perintölusikat tupsahtivat kaapista juuri sopivasti. Muistoja täynnä ovat nämäkin, suurin osa isäni äidin palkintolusikkoja. Näin kauniita lusikoita ei kaupasta kyllä löydä, eikä ainakaan näin upeaa säilytysrasiaa! Juhlapäivinä pääsevät herttaiset lusikat kahvipöytään ja käyttöön. Ehkäpä näitä voisi käyttää vähän useamminkin...
Tällaisista pienistä kauniista esineistä saatan hetkeksi innostua niin, että muu perhe pitää jo pöpinä. Eihän sen niin väliä, kun muutenkin se leima taitaa jo olla :D. Enkä usko olevani ollenkaan ainoa, joka höpsähtää kauniista asioista. Vai kuinka on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti