sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Ajan perässä



ei tunnu pysyvän. Tunnit häviävät hetkessä, päivät vilahtavat ohitse ja viikotkin menevät melkein pikakelauksella. Nyt ollaan jo viikonlopussa ja jo huhtikuun lopussa. En halua, että loppukevät ja kesä menevät yhtä vauhdilla. Haluan nauttia tästä alkavasta kasvun ajasta, vihertyvästä luonnosta, valoisuudesta sekä lumoavasta suvesta. Nyt tuntuu, että kiire on ottanut vallan tai tunne siitä, että mikään aika ei riitä töille ja arjen pyörittäminen vie loput mehut. En ole oikein pysähtynyt lähiaikoina, siis todella pysähtynyt. Mukavaa puuhaa on ollut viikonloppuisin, mutta viikot ovat olleet tohottamista, vähän lyhyitä yöunia ja turhan paljon mielessä pyöriviä asioita. Tiedostamalla tilanteen, voin pyrkiä vaikuttamaan siihen, yrittämään ainakin. Aionkin yrittää parantaa arkea tulevina viikkoina, edes ihan vähän, mutta joka päivä jollain pienellä asialla tai hetkellä. Ihan vaikka vaan vähän!




Tämä arkiviikko alkaakin helpommin, kun huomenna on vappuaatto ja tiistaina vapaapäivä! Tehokas työpäivä ensin ja sitten meillä on tiedossa vappujuhlat useamman ystäväperheen kanssa. Innolla odotan rentoa oleskelua, hyvää ruokaa ja kuplivaa juomaa! Iloista vappua kaikille ja armollista arkea juhlien ja pyhien jälkeen!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti