Tänään lähdettiin pitkästä aikaa retkelle tyttöjen kanssa. Kaunis kevätpäivä houkutteli meidät (lue: äiti pakotti tytöt) meren rantaan. Pakottaminen kannatti jälleen, kaikilla oli hauskaa ja jokainen nautti luonnosta omalla tavallaan.
Pienemmälle parasta olivat leikit rannassa. Kuten usein muulloinkin, hän toimi leipurina. Tällä kertaa vuorossa oli kakun kuorruttaminen, johon tarvittiin vain hiekkaa ja kiviä.
Kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että tänne tullaan kesällä uimaan! Suloinen, piskuinen ranta ja hienoa hiekkaa.
Eväshetki on se tärkein!
Tai korjaan, kakkuhetki on se tärkein :)
Ensimmäistä kertaa retkellä myös luettiin. Olen äärimmäisen onnellinen aina kun tyttö on kirja kädessä. Lukihäiriöisen lukemisen opettelu on ollut takkuista ja oma-aloitteisesti sitä ei ole tehty. Nyt into on löytynyt ja kirja löytyy käteen entistä useammin. Mahtavaa, että hänkin pääsee kokemaan kirjojen lumon! Hetki oli mainio myös siksi, että minä sain rauhassa hörppiä teetä ja ihmetellä merta.
Tielle kaatunut puu oli ilon aihe sekin. Huikea este, jonka yli kapuaminen oli yhtä hauskaa niin mennessä kuin tullessakin.
Merta malttoi ihastella itseni lisäksi isompi tyttönenkin. Ja se tuoksu, suolainen meren tuoksu, miten siitä nautinkaan. Metsäkin tuoksui ihanasti kostealle, auringolle ja havupuille.
Mennään yhdessä ja tullaan uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti