Tammikuun retki

Viikon myöhässä näitä kuvia ja tunnelmia jakamassa, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Angiinan pirulainen iski minuun viikolla, kurkkukipu oli juuri niin karmea kuin joskus nuorenakin ja antibioottikuuri on tehokkaasti vienyt voimat. Onneksi suunta on koko ajan parempaan päin :).

Teimme viime sunnuntaina pitkästä aikaa perheen kesken retken meren äärelle. Lapset muistavat kovin hyvin keväisen retken, jolloin käärmeet olivat ottamassa aurinkoa sankoin joukoin... Talvella on se hyvä puoli, ettei niitä kavereita näy. Olinpa ehtinyt kaivata merta ja kallioita.  Pitkäksi aikaa ei talvella kallioille voi jäädä istuskelemaan ja tuulikin on välillä aikamoisen kylmä, mutta sama stressiä poistava vaikutus sillä on kuin lämpöisemmälläkin ilmalla. Tällä kertaa käveltiin ihan kunnon pätkä. Eväiden voimalla lapset jaksoivat yhteensä noin 7 km lenkin. Avotulella grillatut hodarit, kuuma glögi ja suklaa sekä tuulelta suojaisa nuotiopaikka ovat toimiva yhdistelmä!

Retkeily lasten kanssa on hyvin vaihtelevaa tunnelmiltaan, tiedättehän, ihan vaikka nollasta sataan ja takaisin voi vaihdella fiilikset. On niitä onnellisia, iloisia hetkiä ja ilmeitä siellä myös, kun vain sattuu oikeaan hetkeen olemaan kamera kädessä ;).

Olimme kyllä hyvään aikaan iltapäivällä, kun onnistuimme näkemään tammikuun taivaan pastellisia sävyjä erilaisina yhdistelminä, mutta myös lämpimämpiä ja vahvempia sävyjä auringon laskiessa. Josko menisimme retkelle yhdessä taas ensi kuussa?

Ajatukset alkavat siirtyä ensi viikkoon, töihin jotka laahaavat sairastumisen vuoksi, miehen tuleviin pyöreisiin syntymäpäiviin!! sekä ihan arjen askareihin ja talviunilta heränneeseen sisustusvimmaan! Mainiota uutta, alkava viikkoa kaikille teille!