Äidit

Mitä me olisimmekaan ilman äitejämme?

Äidit, nuo monitaiturit jotka jonglööraavat läpi arkisten haasteiden huolehtien usein omien asioidensa ja töidensä lisäksi lastensa, perheensä ja joskus sukulaistenkin asioista. Enkä tarkoita mitään marttyyrisyyttä, vaan ihan sitä luontaista organisointia - äitimäistä huolehtimista. Samalla he kasvattavat, yhdessä isän tai muiden ihmisten kanssa lapset, ja opettavat elämästä niitä olennaisimpia asioita. Ja voih, miten paljon tämä sama ajatus voi painaa vastuuna äitinä omille tyttärille.

Riittämättömyyden tunne on väistämätön osa äitiyttä, se on häviävän pieni osa sitä. Äitiys on niin paljon rakkautta, iloa, ylpeyttä, naurua ja pakahduttavaa onnea, että se saisi kyykyttää jokaisen esiin pyrkivän riittämättömyyden tunteen pilkahduksenkin. 

Tämän ruusun saa minun äitini kiitoksena kaikesta siitä mitä hän on tehnyt hyväkseni ja tekee edelleen Mumskina tyttärilleni. Kuvan ruusu ja ruosteiset purkit ovat mahtava yhdistelmä herkkää ja rosoista, ihan juuri niin kuin elämä hieman kliseisesti on ja kuten se äitien ja lasten välillä toisinaan on :D. 

"Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen" 

Haloo Helsingin sanat olen monesti omalle äidille halunnut sanoa, ettei tarvitse höösätä (oikeasti siis vain rakastaa ja huolehtia). Näitä sanoja tulen varmasti kuulemaan omilta lapsiltanikin, ihan samalla äänenpainolla kuin olen ne itse lausahtanut ;). Tunteellista äitienpäivää kaikille teille ihanille!